Nettimoton projekti-MT:n rakentaminen toden teolla käyntiin vaatimattomat kolme kuukautta alkuperäistä aikataulua myöhässä. Vanha totuus siitä, että pakko on paras muusa, siis piti jälleen kerran kutinsa. Ensimmäiset keskustelut Luisu’s Garagen kanssa käytiin heinäkuussa, mutta asioiden konkretisoituminen siis otti varsin runsaasti aikaa.
Aikataulusta myöhästymistä ei juuri auta se, että MP Maailman Jannen Huhtalan Triumph Superleggera on ollut työstövaiheessa huomattavasti Yamahaa aiemmin. Toisaalta se vain sisuunnuttaa rakennustiimiä ahkeroimaan entistä rajummin.
Yamahan työstäminen alkaa luonnollisesti purkuoperaatiolla. Onneksi tässä vaiheessa visio pyörästä on kohtuullisen selkeänä päässäni, joten voimme keskittyä itse työn tekemiseen. Purkaminen on luonnollisesti koko homman helpon ja nopein osuus. Parissa tunnissa Yamaha on riisuttu ylimääristä rojuista ja nakuna yllättävän siro pyörä näyttää todellisen luontonsa.
Perä uusiksi
Hallitsevat elementit, kuten takakatteen sivuille tulevat putket tekevät ilmeestä yllättävän leveän ja perästä kovin massiivisen ja pitkän. Kun ne riisutaan kokonaisuudesta, tulee pyörästä huomattavasti tasapainoisempi kokonaisuus. Perä on vakiona vahvasti ylä- ja takapainoinen. Projekti-MT:ssä on Akrapovicin vaimentajat, mutta nekin näyttävät vakiopaikallaan turhan massiivisilta.
Suurin ongelma perän kanssa on sen pituus. Putket tulevat ulos perän takalaidasta ja jatkuvat lähes takarenkaan laitaan saakka. Swingi näyttää hieman liian lyhyeltä, joten sen jatkaminen oli mielessä ennen putkiston pois purkamista. Mieli kuitenkin muuttuu, sillä putkien irrottaminen paljastaa yllättävän siron takarungon. Samalla katoaa perän häiritsevä pituus, mikä tekee MT:stä tasapainoisemman kokonaisuuden.
Ensimmäiseksi otamme käsittelyyn putkiston, joka on yksi pyörän tärkeimmistä katseen kiinnittäjistä. MT-01:n valmistus lopetettiin vuonna 2012, mutta osia on edelleen saatavilla kohtuullisesti. Yamahaa myytiin aikoinaan kolmena eri versiona, joista tehokkain oli Stage 3 –kitillä varustettu versio. Se piti sisällään Akrapovicin kokoputkiston, mäntäsarjan, venttiilinjouset, virtaavammat kannet, päivitetyn ECUn ja vahvistetun kytkimen.
Kaupan putkisto ei kelpaa
Alkukäyrästöä olisi ollut siis potentiaalisesti kaupan, mutta päätimme rakentaa putkiston kokonaan mittatilaustyönä, sillä valmis putkisto ei tällä kertaa ollut oikea ratkaisu. Putkisto muovataan rosteriputkesta ja vaimentimina käytetään Akrapovicin huiluja. Alkukäyrästö on originaalina yksinkertainen ja tyylitön, joten tavoitteena on muovata sellainen käärmeenpesä, joka on yksi pyörän katseenkiinnittäjistä.
Pelkän putkiston alkuosan tekeminen vie lähes yhden työpäivän, sillä verrokkia ei ole olemassa, vaan kaikki tehdään käsin. Ensimmäisen näkemyksen jälkeen tulemme siihen tulokseen, että lopputulos ei alkuosan suhteen tyydytä täysin, joten palaamme takaisin leikkauspöydälle. Etummaisen sylinterin käyrä ei laskeudu riittävän nopeasti pois sylinterin tieltä, joten moottori ei pääse oikeuksiinsa riittävästi.
Jyhkeän kokoinen V2-motti on erikoinen valinta nakumuskelin voimanlähteeksi, joten sen olemassaoloa halutaan korostaa lopputuloksessa. Uuden putkiston ansiosta 1700-kuutioinen twini pomppaa entistä enemmän silmille ja kiimaisen kyyn lailla kiemurteleva putkisto tuo peliin mukavasti Ameriikan meininkiä.
Käsitehdyn putkiston ansiosta vaimentajat päästään tuomaan lähemmäs peräkatetta pituus- ja leveyssuunnassa. Kaksi massiivisen äänenvaimentajan luoma muskelifiilistä on tarkoitus säilyttää lopputuloksessa, sillä nykyään äänenvaimentimet pyritään piilottamaan ja hukkaamaan. MT:n kohdalla kuitenkin halutaan säilyttää osa massiivisesta muskelimaailmasta, mutta päivittää se hieman enemmän tähän päivään.
Nakusta katteellinen… eiku ei sittenkään
Putkiston viimeistely jatkuu hieman tuonnempana, sillä projektin aikataulun onnistumiseksi on kiinnitettävä huomiota myös muihin muutoskohteisiin, kuten keulaan. Alun perin nakumallisesta pyörästä oli tarkoitus tehdä katteellinen versio. Löysin pitkän metsästyksen jälkeen pyörään katesarjan, jota valmistettiin rajattu määrä. Kateversio kulki aikoinaan nimellä MT-OS ja sitä myytiin pääasiassa Yhdysvalloissa.
OS-versiossa etulyhty käärittiin retrokatteeseen ja rungon kyljissä olevat alumiinisoikiot korvattiin muhkeilla sivukatteilla. Sarjaan kuului myös matalammat raiserit, peilit ja lampun kiinnitysraudat. Bolt-on-sarja upposi suoraan alkuperäisten osien tilalle. Hyvin pian oli kuitenkin selvää, että pyörästä ei tulekaan katteellista versiota, vaan rehti naku.
Katteen suurin ongelma on siitä aiheutuva yläpainoisuus. Korkea kate vaatisi seurakseen massaa pyörän keskiosaan, jota keskikohdaltaan siro twini ei tuo. Kevyemmän näköisen perän kaveriksi massiivisempi etukate ei vain ota istuakseen. Kuukausien metsästys on siis käytännössä turhaa ja rahaa palaa iloisesti. Onneksi setin saanee kaupaksi uudelle omistajalle, sillä ne ovat maailmalla haluttua tavaraa.
Katteen pois jäämisen jälkeen keula tuottaa edelleen päänvaivaa. Yamahan vakio etuvalo muistuttaa lähinnä läskiä munakoisia, joten lyhty saa väistyä ehomman valon tieltä. Edessä on siis yksi prätkänrakennuksen visaisimmista pulmista: sopivan etuvalon löytäminen. Se on tuottanut päänvaivaa lähes jokaisessa aiemmassa projektissa.
Voi Diavel, miksi olet niin kallis?
MT:n kohdalla vaihtoehto löytyy yllättävän nopeasti. Ducati Diavel on massiivinen muskeli, jonka etulyhty voisi hyvinkin tarjota riittävän modernin vaihtoehdon entisen tilalle. Netin selaaminen tuottaa hyvin nopeasti vastauksen, joka sulkee valon pois laskuista. Diavelin etulyhty kiinnikkeineen maksaa 700€, joten unohdamme ajatuksen sen siliän tien.
Verkkokauppojen selaaminen jatkuu ja yht’äkkiä eteeni tupsahtaa kotimaisesta verkkokaupasta löytynyt pyöreä etuvalo, joka muistuttaa etuvalon sijaan Star Trekistä reväistyä avaruusalusta kuin prätkän etuvaloa. Se on rakkautta ensisilmäyksellä, joten heitän tilauksen sisään. Kiinnikkeineen valo kustantaa sekin lähes 300€, mutta muihin löytämiini verrattuna se on pilkkahinta. Näin tärkeässä osassa ei kannata säästää.
Kolmas tärkeä huomiota vaativa asia ovat luonnollisesti vanteet. MT-01:ssä on vakiona persoonalliset nelipuolaiset vanteet, jotka sopivat originaaliin hyvin. Mutta koska tarkoituksena on tehdä kokonaisuudesta keveämpi ja sirompi, ne eivät valitettavasti sovi kokonaisuuteen. Niinpä on aika kartoittaa netin vannevalikoima.
Listalla ovat Ducatin, Husqvarna Nudan ja muiden italopyörien vanteet. Nudan vanteita ei ole tarjolla ja Ducatin näyttävämmät vanteet ovat rajuissa hinnoissa. Lisäksi ne ovat useimmiten paritettu yksipuoleisen swingin kanssa, joten ne on pudotettava pois laskuista. Japanilaisissa pyörissä vanteet ovat olleet sirompia käytännössä vasta muutamia vuosia, joten niiden löytäminen käytettynä on erittäin haasteellista.
Törmään onnekseni Aprilia RSV Factoryn kevyisiin vanteisiin, joita myydään saksalaisessa prätkäliikkeessä täydellisenä settinä. Pakettiin kuuluu siis etu- ja takavanne, sekä jarrulevyt ja takaratas. Pidätän hengitystä ajatellessani hintaa, mutta totean pian kisan vaativan uhrauksia lompakolta. Lopputulos varmasti pyyhkii pois järkytyksen, jonka pankkitili kokee.
Maalausteema leffamaailmasta
Pyörän maalausteema on kytenyt päässäni jo pidempään. Olen Frank Millerin ja Robert Rodriquezin Sin City –elokuvan ensimmäisen osan fani ja leffan ilmestymisen jälkeen olen haaveillut tekeväni Sin City –teemaisen prätkän. MT:n kohdalla ajatus syttyi uudelleen ja pyörää tulevat koristamaan leffan kohtaukset.
Juttua kirjoittaessa MP17-messuihin on aikaa tarkalleen kuukausi ja tekemistä on melkoinen lista: putkiston loppuun saattaminen, rungon ja kateosien maalaus, vanteiden istuttaminen ja maalaus, stongan vaihto, takakatteen korjaaminen, keulan madaltaminen & yläkolmioiden maalaaminen, kansien koneistaminen, sähköjen vetäminen, vilkkujen ja takavalon metsästäminen, jalkatappisarjojen etsiminen ja asentaminen, sekä melkoinen määrä vielä edessä siintäviä muokkauskohteita. Näyttää siis siltä, että kiire tulee jälleen.
Pyörän edistymistä voit seurata Nettimoton sivuilla, Facebookissa nimellä @YamahaMT01SinCity ja Instagramissa Nettimoton tilillä.
Tuomas Rajala
