Taustaa
Bikez.com –sivusto osoittaa Tigerin mallinimen ulottuvan aina 70-luvulle asti. 80-luvun alusta löytyy TR 7 Tiger Trail-malli, joka nappularenkaineen ja korkeine etulokareineen jo lienee suunnattu miehille, jotka kulkevat omia polkujaan... All-roadin esi-isä, kenties? Tiger uusiutui kokonaan vuodeksi 2007, ajossa oli kuitenkin edellisen sukupolven tiikeri. Kategoriana siis all-road – lunastaako Tiger odotukset?
Alkutunnelmat
All-roadien ulkoinen olemus on perinteisesti eronnut muista kategorioista koko lailla, luonnollisesti. Korkea vyötärölinja, isot kahvasuojukset, pohjapanssari, hiukan tavanomaista vahvemmin kuvioidut renkaat – ei muuta kuin Mongoliaan. Kauniiksi tätä tiikeriä ei voi sanoa, mutta muotoilua ohjaa ankara toimivuus, esiteseksikkyydellä ei ole niin suurta merkitystä. Korkean oloinen ulkoasu ei ole pelkkää illuusiota, istuinkorkeus on viitisen senttiä korkeampi kuin esimerkiksi isoissa nakupyörissä. Pyörän mitoitus ja ajoasento viittaavat siihen, ettei Tigeriä kaikkein pienikokoisimmille motoristeille ole suunnattu. Mittaristo on kattava ja nykymittapuun mukaan erittäin selkeä. Palkki-LCD:t loistavat poissaolollaan, valkopohjaiset pyöreät mittarit antavat tarvittavan informaation lyhyelläkin vilkaisulla. Mitään ei tarvitse erikseen opiskella pois lukien nopeusmittarin vierestä löytyvää kahvalämppärien kytkintä, jonka toimintaperiaate käy ilmi vasta kokeilun myötä.
Ajossa
Kolmipyttyinen hörähtää käymään ominaiseen tyyliinsä, parin päivän testisessio alkaa ykkösen napsahtaessa silmään. Heti alkumetreillä käy ilmi se, että korkeahko yleisilme ei millään tavalla ilmene hoippuvana ajokäytöksenä. Taajamassa meno on vaivatonta, ryhdikäs ajoasento, isot peilit ja nöyrä moottori tekevät ajosta helppoa. Vaihteisto toimii kohtuullisesti, valoihin pysähdyttäessä vapaata joutuu ajoittain hiukan etsimään.
955-kuutioinen kone on pohjimmiltaan sama kuin edellisessä Speed Triplessä, Daytonassa ja Sprintissä toiminut voimanlähde, tosin hiukan miedompana painoksena. Edellä mainituissa pyörissä kone on toiminut erittäin hienosti, entäs Tigerissä? Kun neljänkympin alue muuttuu moottoritieksi, on aika asettaa moottorin nöyryys kovempaan testiin. Isoin pykälä silmässä, kierroksia alle 1500 ja tuppi nurin – veto lähtee kakistelematta ja tasaisesti. Normaalilla vetoalueella liikuttaessa Trumppa poistuu horisonttiin riittävän rivakasti. Mitään selkeää piikkiä ei tule, voima kasvaa tasaisesti kierrosten myötä. Mihinkään yltiöpäiseen koneen kiekauttamiseen Tiger ei yllytä, koska papua on riittävästi kautta rekisterin. Kaiken kaikkiaan kone toimii hiukan kesytettynäkin hienosti. Laillisissa nopeuksissa meno maittaa. Arvatenkin pysty ajoasento ja suuri otsapinta-ala vaativat korkeammissa nopeuksissa veronsa, mutta Autobahn-ohjukseksi Tigeriä ei ole kehitettykään. Koneeseen liittyy tosin yksi moitekin. Alakierroksilla kevyellä pintakaasulla ajettaessa tai kevyesti vedätettäessä ruisku ei tahdo tasaisesti toimia. Nykiminen on pientä mutta selvästi havaittavaa. Säätökysymys, oletettavasti.
Moottoritienopeuksilla mittavan kokoinen kate suojaa vartaloa hyvin, hiukan lyhyempiselkäinen kuski pääsisi lähes kokonaan ajoviimalta suojaan. Allekirjoittaneen kypärä oli melko kovissa pyörteissä.
Maaseudun mutkateillä on hauskaa. Jälleen kerran pyörän ulkomuoto pettää. Pyörä on ketterä, silti vakaa. Pitkien, nopeiden mutkien keskellä olevat heitot eivät ajolinjaan vaikuta vaikka vasen käsi lepää reidellä. Pitkähköt joustovarat ja pehmeähkö jousitus eivät ole tehneet pyörästä lullaa. Vastaohjaukseen pyörä vastaa herkästi. Veikeää on myös se, että pyörän korkeus saa kanttaamisen tuntumaan jyrkemmältä kuin se todellisuudessa onkaan. Tigeriä tuli ajettua satakunta kilometriä myös kaksi päällä. Kyytiläinen viihtyi tuhdolla mainiosti, ja yllä mainitut ajettavuuteen liittyvät havainnot pätevät myös vankemmalla kuormalla. Kaiken kaikkiaan ajaminen tuntuu siltä, että Kilpisjärvelle voisi helposti lasauttaa menemään kahdessa päivässä. Helppoa, rentoa, silti mutkissa voi hiukan räppäilläkin.
Hiekkatietäkin tuli kahlattua huomatakseni, ettei sellaisen eteen sattuessa tarvitse kääntyä ympäri. Ei Tiger mikään täysverinen enduro ole, mutta muihin katupyöriin verrattuna soraa lennättää ihan ilokseen.
Jarrujen osalta arvio jää antamatta. Takajarru toimii verrattain hyvin, mutta kiinteät etulevyt ovat ottaneet hiukan siipeensä ja kieroutuneet. Pyörä pysähtyy kyllä, mutta mistään jarrutuntumasta on turha puhua. Vika on tiedostettu ja levyt menevät vaihtoon heti, kun ne liikkeeseen saapuvat.
Risut ja ruusut
Kokonaiskuva on positiivinen. All-road –nimike saa vastinetta sikäli, että Triumph Tiger 955i tosiaan toimii hienosti hyvinkin erilaisissa ajo-olosuhteissa ja –tilanteissa. Tiger ei oikeastaan missään kohdassa häkellytä, mutta se on osoitus siitä, että kompromissikin voi olla onnistunut. Ruisku päivitykseen, jarrut kuntoon ja kovaa ajoa. Lisätietoja H-D Centeristä, 09-686 0810
Kommentit