Adventure-luokka vaikuttaisi olevan Triumphille varsin tärkeä, sillä Tiger-perhe uudistuu tulevalle kaudelle isosti. Tarjolla on tuttuun tapaan nippu erilaisia versioita sekä 800- että 1200-kuutioisena.
Malliston kärkituotteena komeilee Tiger 1200 XCa, johon on ladattu käytännöllisesti katsoen kaikki varusteet, mitä moottoripyörään on tällä hetkellä saatavilla: shifteri, säädettävät ajotilat, sähköllä säätyvä semi-aktiivinen alusta, penkinlämmittimet, sähköpleksi, vakionopeudensäädin, kaarre-adaptiiviset LED-ajovalot, TFT-näyttö, Brembon radiaalijarrut, kaarre-ABS, kaarre-luistonesto ja niin edelleen.
Tiger 1200 XCa on siis pyörä, jonka kanssa lisävarusteita ei ihan oikeasti tarvitse miettiä. Käytännössä ainoat lisähankinnat ovat laukkusarja ja navigaattori, jotka Tigerin kaltaiseen pyörään usein tuntuvat etsiytyvän.
Trumpan iso seikkailupyörä on kokenut valmistajan mukaan reippaan sadan kohdan parannuslistan. Ei edeltäjämallikaan aivan onneton ollut, joten siltä on lupa odottaa huikeaa parannusta monella osa-alueella.
Ison Tikrun kehityksen lähtökohtana on moottoriajoneuvojen maailmassa resepti, jolla tuskin voi mennä pahasti pieleen: uudessa 1200-kuutioisessa pyörässä on entistä enemmän tehoa ja vähemmän painoa.
Laihdutuskuurin jälkeen vaa’alla edelleen yli 240 kiloa
Laihdutuskuuri puraisee Tiger 1200:sta peräti 11 kilon arvoisesti. Vaikka kombinaatiossa onkin ollut mistä pudottaa, voi suoritusta pitää hyvänä. Uutuudessa painoa on 242 kiloa.
Myös sydän on uusittu. Kolmisylinterinen motti on edelleen 1215-kuutioinen, mutta tehoa on ilmaantunut muutama hepo lisää. Uuden version teholukemat ovat kunnioitettavat 141 hevosvoimaa ja 122 Nm. Huippuvääntö tulee peliin jo 7600 kierroksen kohdalla, joten moottoria ei tarvitse huudattaa tappiin saakka.
Tällä hetkellä Triumph Tiger 1200 on markkinoiden tehokkain kardaanivetoinen adventure-malli. Koko luokan kunkku on edelleen monien silmissä BMW R1200GS, joten siihen myös Tikrua tullaan luonnollisesti vertaamaan.
Motti on kieltämättä hieno, mutta paikoin turhan sivistynyt. Kolmisylinterisen moottorin upeat pakoäänet on painettu kookkaalla vaimentimella lähes kuulumattomiin. Se on sääli, sillä kolmemukisen moottorin raivokas ärjyntä on Trumpan tavaramerkki.
Voimaa kokonaisuudessa riittää ja erittäin sulavasti toimiva shifteri on omiaan korostamaan hienostunutta luonnetta. Rouhean ulkonäön kaveriksi toivoisi kuitenkin pientä särmää myös äänimaailman kanssa edes punarajalla.
Vaikka Tiger 1200 on pudottanut painoaan, tuntuu se edelleen melko raskaalta. Erityisesti pienessä vauhdissa Triumph on jollain tapaa kankea. Parhaimmillaan tankkimainen Trumppa on niellessään kilometrejä reippaassa moottoritieajossa.
Se on yksi suuntavakaimmista ja jämäkimmistä moottoripyöristä mitä on tullut koskaan ajettua. Kun Tigeriin heittää vakionopeudensäätimen päälle ja antaa elektroniikan hoitaa tehtävänsä, tuntuu lähes siltä kuin se menisi autopilotilla.
Helppo? Ei todellakaan
Tiger 1200 ei ole niitä kaikkein helpommin lähestyttäviä prätkämalleja. Sen kanssa sinuiksi pääseminen vaatii hieman pidemmän ajan. Ensi alkuun homma tuntuu jollain kummallisella tavalla tökkivältä, eikä peli tunnu istuvan hanskaan sitten millään. Näin käy harvoin Triumphien suhteen.
Myös ajoasento hakee ainakin 183-senttisellä kuskilla paikkaansa. Ohjaustangon ja istuimen väli on pidempi kuin monessa muussa adventuressa ja kuski joutuu istumaan kassit kiinni bensatankissa. Parin sentin muutos stongan paikkaan tekisi varmasti hyvää, mutta näillä mennään.
Mutta kun keho alkaa tottua Trumppaan, alkaa ajo maistua koko ajan paremmalta, ja elektroniikassa riittää säätämistä. Alustan säätö on yksi luokan parhaista. Sitä ei ole rajoitettu muutamaan asentoon, vaan säätö on melkeinpä portaaton mukavuuden ja sporttisuuden välimaastossa.
Myös pleksin säätö yllättää positiivisesti. Se säätyy sähköllä ja toimii kuin ajatus. Lisäksi yläasennossa se poistaa kaiken ajoviiman kypärästä, mikä mahdollistaa ajamisen visiiri auki pitkästi yli satasen vauhdeissa. Huminakaan ei pääse häiritsemään. Se nostaa ajomukavuuden seuraavalle tasolle.
Myös peilit kuuluvat siihen harvaan joukkoon, joista oikeasti näkee. Muotoilun puolesta ne ovat sirot, mutta näkyvyys hakee vertaistaan. Tämä tuntuu vähäpätöiseltä, mutta se helpottaa liikenteen seuraamista.
Tiger 1200 XCa on yksi komeimmista isoista adventure-pyöristä. Siinä on iso annos rouheaa sporttisuutta ja aggressiivisuutta. Esikuvana toiminut GS jää ulkonäössä pahasti jälkeen ja erityisesti yksipuoleinen swingi yhdistettynä pinnavanteisiin on varsin näyttävä yhdistelmä.
Trumpan pinnavanteet ovat persoonallisen näköiset. Pinnat eivät kiinnity vanteen ulkokehän reunaan, vaan keskelle. Se on pinnojen vaihdon helppouden lisäksi näyttävä yksityiskohta, joka kiinnittää huomion.
Menkää hyvät ihmiset metsään
XCa-versio on Tikruperheen maastokelpoisin versio. Ajotilavalikosta löytyy katuajoon soveltuvien moodien lisäksi Off-Road Pro –tila, jonka avulla ABS ja luistonesto kytkeytyvät pois päältä. Samoin jousitus pehmenee maastoon sopivaksi. Niiden avulla pyörällä pärjää huomattavasti paremmin hiekkapäällysteellä.
Triumphin kaikki osa-alueet vakuuttavat, mutta jotenkin kokonaisuus jättää kuskin hieman kylmäksi. Kunnes tie suuntautuu asfaltin päällystämän tien ulottumattomiin. Kun XCa:sta napsauttaa päälle Off-Road Pro –ajotilan, muuttuu peli koko lailla toiseksi.
Rouheammille taipaleille suunnitellun ajotilan päälle kytkeminen onnistuu vain pysähdyksissä. Off-Road Pro:n päälle saaminen kestää pienen tovin. Tämä johtuu jousituksen adaptoinnista, jonka ansiosta Trumpasta kuoriutuu erinomainen kumppani kovempiin patikoihin. Se mitä reilun kymmenen sekunnin odotusajan aikana alustalle tapahtuu, on mysteeri, mutta vaikutus on huima.
Mikään crossipyörä se ei ole, mutta 240-kiloinen mörkö etenee sulavasti enduroreitillä, jossa on paikoin korkeita patteja. Jousitus nielee isotkin patit mukisematta, eikä jousitus pohjaa vaikka vauhtia nostaa reippaammaksi. Trumpalla ajaessa on hankala uskoa, että alla on yläpainoinen järkäle, joka tuntuu kaupungissakin hieman kankealta.
Piipahdus enduroreiteille venyy pitkäksi ja paidan selkämys alkaa pian kastua ahkeroinnista. Hiekkataipaleelle kääntyessäni en osannut kuvitellakaan, että Tigerin kanssa siellä tulisi vietettyä tunnin verran aikaa. Jos alla olisi ollut nappulamaisemmat renkaat, olisi sillä uskaltanut kiivetä pehmeitä hiekkamäkiäkin. Ensiasennusrenkailla se oli tuhoon tuomittu ajatus.
XCa:ta on yhtä luontevaa käskeä niin istuen kuin seistenkin. Leveät jalkatapit antavat hyvän tuntuman ja shifterin kanssa pykälää on mukava polkea sisään myös hiekalla ilman kytkintä. Voimaa riittää, mutta Off-Road-ajotilassa ruuti on hyvin hallittavissa.
Triumph Tiger 1200 ei luonnollisesti ole yhtä ketterä kuin 1000-kuutioiseksi crossipyöräksi tituleerattu Honda CRF1000 Africa Twin. Melko lähelle se kuitenkin pääsee. Afrikkalaisen joustomatkat ovat Triumphia pidemmät ja painoakin kymmenisen kiloa vähemmän, minkä takia etu on Hondan puolella.
Kankeus katoaa hiekkabaanojen jälkeen
Kun kurvaan enduroreitiltä takaisin maantielle, on Tigerin kanssa toimiminen luontaisempaa. Kulmikkuus ja kankeus on kateissa, sillä hetkeä aiemmin se on tarjonnut luotettavaa ja vakuuttavaa etenemistä poluilla, joille XCa:n kaltainen pyörä mainospuheiden mukaan on kuin tehty.
Triumph Tiger 1200 XCa ei ole rakkautta ensi puraisulla. Sen kanssa sinuiksi pääseminen on vaatinut hieman tavanomaista pidemmän ajan, mutta lopulta se on voittanut kuskin puolelleen.
Pyörä on kuitenkin tietynlainen välimallin jätkä. Moottori on vahva, mutta Tiger ei ole erityisen sporttinen. Sen homman hoitavat paremmin BMW S1000XR ja Ducati Multistrada. Maastossa Africa Twin on kuningas. Tehossa Trumpan hakkaa KTM 1290 Super Adventure. Ja sitten on vielä kuningas-Gessu.
Iso-Gessun voittokulkua ei tunnu estävän mikään. Muhkea twini vääntää ja paukkuu ja sen ohjaimissa tuntee olevansa yhtä pyörän kanssa. Ihan sellaista tunnetta Triumphin kanssa ei valitettavasti synny, vaikka aika tekee ajamisesta koko ajan miellyttävämpää.
Triumph on kovan paikan edessä, sillä adventure-luokassa kilpailu on rajua. Edellä mainittujen ohella isojen pyörien luokassa ostajista kilpailevat mm. Aprilia Caponord, KTM 1090 ja Yamaha Super Teneré.
Rajusti paranneltu iso-Tiikeri on kieltämättä hyvä pyörä, mutta niin ovat kilpailijatkin. Erityisesti XCa-versio pesee suurimman osan elektroniikassa, mutta hinta ei ole luonnollisesti edukkaimmasta päästä. Hyvin varusteltu Trumppa maksaa reilut 26 000 euroa.
Tiger 1200 XCa viehättänee erityisesti kuskeja, jotka etsivät näyttävää ja teknisesti pätevää matkapyörää, joka on kuin kotonaan tiettömillä taipaleilla. Persoonallisuuttakin on eri tyyliin kuin vaikkapa Gessussa, joita tuntuu tulevan vastaan maanteillä varsin tiheästi.
Tuomas Rajala
Kehuja: moottori, elektroniikka, maastoajo, vakaus matka-ajossa, erinomaiset peilit
Parantamisen varaa: hieman kankea tuntuma, vaisu äänimaailma
