Verrattuna omiin kultaisiin teinivuosiin 80-90-lukujen taitteessa, on tämän päivän 15-vuotiailla melkoisesti enemmän valinnanvaraa, mitä moottorilla liikkuviin kulkupeleihin tulee. Tuolloin käypäiset vaihtoehdot mahtuivat suurin piirtein yhden käden sormiin ja vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen tehtiin useimmiten Suzuki PV:nHonda Monkeyn tai Solifer Suzuki S:n selästä. Ja jos oikein hurjaksi halusi heittäytyä, tarjosi Helkama Raisu tai Tunturi Tiger kuljettajalleen uljaat puitteet haastavalle kosiomatkalle.
Päämäärättömän kohelluksen lisäksi, monelle mopo oli silloin ja on nytkin välttämätön liikkumisväline koulun ja harrasteiden välillä. Nykyään yleistyneet mopoautot helpottavat ympärivuotista liikkumista olennaisesti säänsuojan ja paremman kuljetuskyvyn myötä. Tosin juuri muulta kuin säältä ei mopoauton heiveröinen muovikuori matkustajaansa sitten suojaakaan. Varteen otettavaksi vaihtoehdoksi mopoautojen rinnalle viime vuosina ilmestyneet traktorimönkijät valtaavat markkinoita kiihtyvällä tahdilla.
Traktoriksi rekisteröidyssä mönkijässä hupi ja hyöty yhdistyvät sujuvasti kohtuullisiin käyttökustannuksiin, eikä sen käyttö rajoitu pelkästään nuorison liikkumistarpeisiin. Varsinkin ratilla ohjattavat side-by-side-mallit, joissa istuimet ovat nimen mukaisesti rinnakkain, kiinnostavat kansaa yhä enenevässä määrin. Vankan turvakaaren ja turvavöiden ansiosta malli on kaadettaessa tavallista mönkijää turvallisempi, eikä sen puikoissa tarvitse käyttää kypärää.
Ohjaamolla tai ilman
Kyseiseen kategoriaan asettuu myös Polaris RZR 570 EUT, joka on rekisteröity kahden hengen traktoriksi. Laite on varsin pirteän näköinen ilmestys ja se eroaa edukseen normaalista mönkkäristä. Vaikka malli on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, kääntää se edelleen katseita liikenteen seassa suihkiessa. RZR:n ulkomuoto on selkeästi sporttinen, toisin kuin Polariksen Ranger-mallit, jotka ovat taas enemmän varsinaiseen työhön tarkoitettuja.
Toki myös RZR:llä luonnistuu raskaammat työhommatkin. Saatavilla on suunnilleen sama kattaus varusteita kuin esim. Sportsmaniin, eli kaikkea löytyy vinssistä ja lumilevyistä erilaisiin tavaralaatikoihin ja tarvikkeisiin. RZR:stä on olemassa myös Cabin-versio, jolloin ohjaamo on katettu ja varustettu lämmityslaitteella sekä lasin pyyhkimillä ynnä muilla herkuilla. Näillä eväillä talviajon pitäisi luonnistua jo kohtuullisen mukavasti.
Vaikka tylsäksi talvisudittelua ei voi sanoa nyt ajetulla avomallillakaan. Mukavuuden puolesta hytillinen versio on tietysti ylivoimainen, mutta silloin meno on ehkä liiaksi autoilun kaltaista. Avomallilla ajaessa tunnelma on välittömämpi ja enemmän mönkijä-henkinen. Tietysti kylmällä kelillä liikkuminen vaatii enemmän asennetta ja varsinkin pukeutumista kuin umpimallilla, mutta asteen verran lystikkäämpää se on silti.
Koeajon aikana RZR:ää tuli ulkoilutettua parhaimmillaan vajaan parin kympin pakkasessa ilman suurempia kylmettymisiä. Ajoviima ohjautuu lähinnä käsien ja kasvojen seudulle, joten kovemmalla pakkasella kunnon hanskojen ja kypärän tai muun kasvosuojan käyttö on hyvin suotavaa. Talvikäytössä pelkkä lisävarusteinen tuulilasi auttaa jo isosti.
Yksinkertainen ja helppo
Ohjaamojärjestelyltään RZR on konstailematon ja ymmärrettävästi askeettinen. Ratti, penkki, polkimet ja vaihdestaagi, siinä ne. Rattia voi säätää korkeus-suunnassa ja penkistä löytyy etäisyyden säätö, mutta selkänoja on kiinteä. Ajoasennosta muodostuu kuitenkin mukavan tuntuisen ja laitteeseen saa asiallisen tuntuman. Ergonomia on yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvällä tolalla ja kaikki on turvavöitä myöten hienosti käsillä.
RZR:n tekniikka on tuttua huttua mm. 570 Sportsmanista sekä yksipaikkaisesta rattimallista ACE:sta. Yksimukinen 570-kuutioinen pata tuottaa noin 45 hevosvoimaa tehoa ja vaihteisto on kaksipykäläinen PVT-variaattori. Nelivedon toteutus on Polariksessa mönkijämaailman kehittyneimpiä ja se on automaattisesti kytkeytyvä. Pitävällä pinnalla RZR on käytännössä takavetoinen.
Etuveto kytkeytyy nopeasti mukaan takapyörien luistaessa ja veto on tällöin kaikilla pyörillä, eikä vain kolmella, kuten joillain kilpailijoilla. Kytkeytymisviive on koko lailla huomaamaton. Halutessaan voi ajella myös pelkällä takavedolla tai erillisellä Turf-moodilla, jolloin vedosta huolehtii vain yksi pyörä. Systeemin tarkoitus on pienentää kääntöympyrää sekä vähentää renkaiden jättämiä jälkiä tiukoissa käännöksissä.
Lumessa kuin kotonaan
Keski-Suomen pikkupitäjässä suoritetun muutaman päivän pituisen koeajon aikana, RZR toimi pääasiallisena kulkupelinä, eli kaikki mahdolliset ajot pyrittiin hoitamaan sillä. 45km/h:n huippunopeus tietysti jonkin verran saattaa puuduttaa pidemmillä siirtymillä, mutta jos liikkuminen tapahtuu maksimissaan 10 kilometrin säteellä, ja pääosin taajama-alueella, pesee mönkijä kätevyydessään auton mennen tullen.
Kauppareissulla parkkipaikka löytyy vuoren varmasti, jos ei muualta, niin vaikka lumikasan huipulta. Vakio tavarakaukalossa kulkeutuu muutama kauppakassi ja muriseva mäyräkoira parahultaisesti. Erikokoisia kuljetuslaatikoita RZR:än on saatavilla montaa erilaista, joko kannella tai ilman, joten suurempikin määrä tavaraa mahtuu tarvittaessa kyytiin.
Pienellä maaseutupaikkakunnalla riittää mönkijälle sopivia tieuria koluttavaksi mielin määrin. Mitä pienempi tie, sen hauskempaa RZR:n puikoissa on, varsinkin kun suoranaista vauhdinhurmaa sen puikoissa ei rajoittimesta johtuen pääse kokemaan. Juuri ja juuri henkilöauton levyisellä lumisella metsätiellä RZR tarjoaa viihdykettä isolla kädellä.
Moottori sijaitsee melkeinpä taka-akselin päällä, joten kokonaisuus on selvästi takapainoinen. Siitä huolimatta RZR taittuu liukkaisiinkin mutkiin enempiä puskematta. Pienellä polulla vauhti riittää ja Polarista voi viedä nätisti nelipyöräluisussa. Ohjaus on nopea ja äkkinäiset luisut saa helposti korjattua. Jousitus suodattaa röykkyisen tien iskut varsin hyvin ja sietää reilusti yli 400 kiloisen möhkäleen pientä hyppyyttämistäkin.
Ensi vuonna sähköinen rajoitin
Koeajoyksilö oli vuoden 2016-mallia, jossa nopeuden rajoitus on toteutettu kaasun liikettä rajoittamalla. Ratkaisu ei ole paras mahdollinen, kun kone ei anna parasta tehoaan edes pienissä nopeuksissa. 570-kuutioinen mylly on kuitenkin kokoisekseen pirteä paketti, mutta rajoitin syö kiihtyvyydestä parhaan terän. Vuoden 2017-malliin asiaan on onneksi tulossa parannus, kun rajoitin muuttuu sähköiseksi. Tällöin rajoitettuna on vain nopeus, eikä moottoriteho, joten kiihtyvyyden pitäisi olla selvästi parempi.
Nykyaikainen traktorimönkijä on parhaimmillaan erittäin monikäyttöinen ja hauska laite. Järkevällä monikäyttöisyydellä RZR:n 16 590 euron hintaa on huomattavasti helpompi perustella sekä itselleen, että kirstun vartijalle. Mopoautoon verrattuna hintaero jää lopulta melko pieneksi.
Hyvä peruste on myös se, että tällä hetkellä Polariksella on meneillään kampanja, jossa uuden RZR:n ostaja saa hytin lämmityslaitteineen kaupan päälle. Normi hinta Cabin-mallille on lähempänä paria kymppiä joten etu on melko merkittävä. Jos jälkikasvu alkaa olemaan siinä iässä, että mopoauton hommaaminen on ajankohtaista, kannattaa traktorimönkijä ottaa ehdottomasti harkintaan. Vielä jos nurkista löytyy sopivaa tekemätöntä työtä, minkä varjolla hankinnan itselleen perustelee parhain päin, niin hyöty on monin kertainen.
Sami Puskala
Kehuja: nelivedon toiminta, ajettavuus, halvat ylläpitokulut
Parantamisen varaa: hinta varauksin, vanhan mallinen nopeuden rajoitus
Kommentit