Honda Goldwing on varmasti yksi maailman tunnetuimmista moottoripyöristä. Pitkänmatkalaisten suosima klassikko on nimittäin niin erityislaatuinen kaksipyöräinen, että sen näkeminen herättää tunteita myös siinä kansaosassa, joka ei välttämättä ole kovinkaan kiinnostunut prätkämaailmasta.
Goldwing on pyörä, josta myös jokaisella moottoripyöräilijällä on mielipide. Pikkuauton mittaisella ja mopoautoa painavammalla matkapyörällä on oma fanaattinen kannattajajoukkonsa, mutta myös suuri määrä ”vihaajia”, jotka eivät pidä GL:ää edes moottoripyöränä.
Suurin osa vihaajista kuitenkin taitanee kuulua porukkaan, jotka eivät ole koskaan päässeet maistamaan klassikon pehmeätä kyytiä. Goldwing on nimittäin sen luokan moottoripyörä, jota harvoin nähdään maahantuojien koeajopäivillä kylän polkupyöränä.
Virtaviivainen ja matala
Hondan uutuusmalli F6B Bagger on sirompi versio klassikkopyörä Goldwigistä. Uutuudesta on riisuttu pois takalaukut, peruutusvaihde, iso liuta sähköherkkuja ja ajoviimalta suojaava pleksi.
Lisäksi se on päässyt laihdutuskuurille, painopistettä on laskettu huomattavasti alemmas ja kokonaisuus on muutenkin aiempaa matalampi. Eroa isoon Goldwingiin on melkoisesti, sillä Bagger on sisarmalliinsa verrattuna virtaviivainen ja matala.
Ei ole mikään salaisuus, että Bagger hakee inspiraationsa Yhdysvaltain markkinoilta. Muotoilu noudattelee hyvin pitkälle vaikkapa Harley-Davidson Road Kingin tunnelmaa. Pyörällä tavoitellaan varmasti samaa ostajakuntaa, kuin äänekkäillä ja miehekkäillä twineillä.
Kummajainen eurooppalaisille
Siitä syystä Bagger onkin Eurooppalaisesta näkökulmasta kummallinen moottoripyörä. Siinä on ratkaisuja, jotka olisivat vuonna 1987 räjäyttäneet monen ihmisen tajunnan, mutta vuonna 2013 tuntuvat lähinnä koomisilta.
Näihin lukeutuu ehdottomasti pyörän äänentoistojärjestelmän hehkuttaminen ja korostaminen. Pyörässä on siis kelvollinen radio, jonka ohjausjärjestelmä on laitettu näyttävästi esille ja vieläpä paraatipaikalle.
Muun elektroniikan hallinta – jota pyörässä on muutenkin maltilla – on sijoitettu vähäpätöisemmille paikoille, mutta radion kymmenet namiskat löytyvät vasemmasta kahvasta.
Radion ohjauslaatikko on julman kokoinen ja kammottavan ruma. Se ei näytä sopivan muuten modernisoituun pyörään tyylillisesti lainkaan. Ratkaisu on outo, mutta ehkä jenkkimarkkinoille suunnatun laitteen ostajakunta on vanhoillista porukkaa ja vannoo edelleen c-kasettimankan nimeen.
Rolls Royce kohtaa Ladan
Bagger on mielenkiintoinen yhdistelmä modernia luksusprätkää ja 80-luvun juppifiilistä. Jos vastineita haetaan automaailmasta, yhdistyvät F6B:ssä Rolls Roycen ajo-ominaisuudet ja Ladan varusteet.
Kyyti on kuin silkkilakanoissa nukkumista. Alusta hoitelee tien epätasaisuudet niin huomaamattomasti, että vastaavaan tunteeseen yltää äärimmäisen harvoin moottoripyörän kyydissä.
Baggerin kyyti ei ole ilmajousimaisen keinuvaa, vaan jämerän pehmeää. Sen tuntumalle on hankala löytää vastinetta. Ohjaustuntuma on hieman kateissa, mutta toisaalta sitä ei olekaan luotu millintarkkojen ajolinjojen hakuun radalla.
Joitain alustan mukavuudesta ja eleettömyydestä kertoo se, että rengasäänissä ja käytöksessä ei voi huomata minkäänlaista eroa vastavalmistuneen ja nastarenkaiden repimän asfaltin välillä.
Onko se variaattori?
Myös moottori ja voimansiirto on pyörämaailmassa poikkeuksellista. Baggerilla ajaminen tuntuu siltä, että voimansiirto pelaisi variaattorilla, mutta pyörässä on kuitenkin viisi vaihdetta.
Kiihdytyksissä pyörä ei hyökkäilee, vaan vetää tasaisen maltillisesti läpi koko kierrosalueen. Tehokäyrä lienee niin siisti ja tasainen kuin vain olla ja voi. Voimaa 1800-kuutioisessa pyörässä on tällaiseen käyttöön riittävästi, mutta mikään drifteri se ei tietenkään ole.
Ajo-ominaisuudet poikkeavat isoon Goldwingiin verrattuna melkoisesti. Baggerin painopiste on saatu todella alas ja se tarkoittaa rauhallista käytöstä maantiellä ja mutkissa. Sen kanssa voi huoletta lasketella satasta moottoritien kiihdytysrampeissa ilman sen suurempia ongelmia.
Myös mutkatiellä ajaminen on hauskaa, mitä ei saattaisi uskoa pyörää katsellessaan. Moottoritiellä sen kanssa sen sijaan on ongelmissa kypärämelun suhteen. Pleksi on isoon GL:ään verrattuna mitätön ja se nostaa ajoviiman kokonaan kypärälle.
Pleksi ei suojaa
Pitkiä matkoja ajatellen niskalihakset kannattaa pitää kunnossa ja tulpat päässä. Muuten korvat soivat tuntikausia ajolenkin jälkeen. Vähän suojaavassa pleksissä on siinäkin kaksi puolta.
Huonosti ajoviimaa ohjaaja kate tekee pitkin siirtymien vetämisestä vaivalloista, mikä on matka-ajoon suunnatun pyörän kohdalla suorastaan typerä ratkaisu. Tällaiset pyörät kun on luotu siirtymiin, jossa 1000 kilometrin päivämatkat ovat alkupaloja.
Toisaalta se on hyvä, sillä kerrankin Goldwingin ohjaimissa pääsee nauttimaan rehellisestä ajamisen tunteesta, missä ampiaiset iskeytyvät visiiriin ja ajoviima puuduttaa naaman. Baggerin kanssa ajaminen on lähempänä sitä aitoa vapauden tunnetta, missä viima kertoo vauhdin.
Uusi lähestymistapa
Oli niin tai näin, Bagger on matka-ajoa ajatellen karu kumppani. Siinä ei nimittäin ole kahvojen- eikä penkinlämmittimiä, vakionopeudensäädintä tai kookkaita laukkuja. Myös elektroniikan suhteen sen on karu: ei vaihdenäyttöä, ei luistonestoa, eikä muutakaan herkkua.
Mutta karu estetiikka ja erikoinen lähestymistapa puhuttelee. Bagger on moottoripyöräkokemus, joka ei jätä kylmäksi. Sitä on hankala lokeroida, mutta juuri se tekee Hondasta viehättävän.
Se on pyörä, josta ei lähtökohtaisesti tulisi innostuttua, mutta siinä on toisaalta jotain niin aitoa ja rehellistä, että siitä on mahdoton olla pitämättä. Ja se penkki, Baggerin jakkara on nimittäin paras mitä tuotantopyörässä on tullut tähän mennessä tavattua.
Hondan veto on rohkea, sillä Bagger on pyörä, jolla ei oikeastaan ole selkeää kohderyhmää. Se ikään kuin pyllistää matkapyöräilijöille ja kevyiden sporttien rakastajille, mutta puhuttelee silti jollain kummalla tavalla molempia ryhmiä.
Baggerin kaltainen pyörä vaatii rohkeutta, mitä tällä haavaa tuntuu tänä päivänä MP-valmistajilta puuttuvan. G6B on niin erikoinen veto, että siitä saattaa ajan saatossa syntyä todellinen klassikko. Toisaalta se saattaa vaipua unholaan hyvinkin nopeasti. Itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.
Tuomas Rajala
Kehuja konsepti, alusta, mukavuus, penkki, fiilis, ketteryys
Parantamisen varaa olematon pleksi, varustelu
