Taustaa…
Harley-Davidsonin tarina ansaitsisi kertojakseen jonkun asiaan kunnolla vihkiytyneen. Legendaarinenkin tuntuu mitättömältä adjektiivilta H-D:sta puhuttaessa, tehdas on perustettu yli sata vuotta sitten herrojen William S. Harley ja Arthur Davidson toimesta. H-D jakaa kuullun perusteella mielipiteet melko voimakkaasti. Oli mielipide mikä hyvänsä, lienee merkkiuskollisuus H-D:n saralla voimakkaampaa kuin minkään muun valmistajan kohdalla. Usein pakasta vedettyä Harleyta pidetään lähinnä aihiona, lopullisen menopelin lähtökohtana. Joissain piireissä Harley-Davidsonia on pidetty pelkästään nahkaliivisten ja parrakkaiden lainsuojattomien pyöränä, tämänkaltaisen yleistämisen pätevyydestä voi olla monta mieltä.
Night Rod kuuluu VRSC-perheeseen, jonka ensimmäinen painos lanseerattiin vuonna 2002. Uutta mallia saattoi perustellusti pitää selkeästi merkittävämpänä uutuutena kuin monia muita lanseerauksia – VRSC:n myötä H-D hyökkäsi aivan uusille metsästysmaille. Teknisesti V-ROD, Street Rod ja Night Rod ovat pitkälti samoja pyöriä, erot löytyvät värityksissä ja mitoituksissa.
Kylmät tyypit…
Kuten cruiserin kuuluukin, on Night Rod pitkä, matala ja iso. Ulkonäkö ja olemus eivät silti ole massiivisimmasta päästä, satulassa H-D tuntuu jopa solakalta. Painoa on paljon, mutta matala painopiste kätkee tämän hyvin. Yksityiskohdat mittaristosta lohkojen kautta vanteisiin ja pakoputkiin ovat veistoksellisen kauniita, vakioinakin. Tosin viimeistelyn on kohdillaan oltavakin, mikäli kahisevaa pitää iskeä pöytään pitkälti yli parikymppiä.
Hallintalaitteet ovat ok. Vilkkukytkimiä on kaksin kappalein, onneksi kuittaus tapahtuu samoista napeista toisin kuin Bayernin tuotteissa Äänitorven paikka on typerä, pitkille vaihdettaessa peukaloa on kurotettava, jottei hirviä tule varoittaneeksi vahingossa torvella. Jalkatappeja on kaksin kappalein, vaihde- ja takajarruvivut löytyvät keskimmäisten tappien kohdalta. Polvikulma muodostuu pyörän mataluuden myötä yllättävän jyrkäksi, jalat eteen siirrettäessä asento rentoutuu suuresti.
Liikkeelle…
Jaloilla hallittavien vipujen sijoitus on kaksipiippuinen juttu. Kun jalkoja pitää keskitapeilla, on ajoasento aggressiiviseen mutka-ajoon soveltuva, tällöin vaihteitakin plärää normaalia enemmän. Toisaalta, kun pyörää ajaa perinteiseen cruiser-tyyliin, olisi mukavaa, mikäli vaihteet ja takajarru löytyisivät edestä.
Vaihteisto ja kytkin ovat jämäkän oloisia, tyyliin sopivasti aavistuksen jäykkiä. Ykköseltä kakkoselle vaihdettaessa toimintaa säestää joskus miehekäs rusahdus, varsinkin mikäli vaihtaminen tapahtuu korkeilla kierroksilla. Tutinaa on juuri sopivasti, ei häiritsevissä määriin, vaan tässäkin tapauksessa tyyliin kuuluvana osana.
Kovimman yllätyksen aiheutti ajettavuus kaikkine osa-alueineen. Kone vetää V2-rakenteiseksi aivan alhaalta, tosin jyrkimmissä risteyksissä voi huoletta vaihtaa ykköselle asti. Pari ensimmäistä vaihdetta on välitetty melko pitkiksi. Nöyryydestä huolimatta pata kiekaisee mieluusti punarajalle saakka vedon hyytymättä, ripeään liikkumiseen ei tätä tosin vaadita. Etujarru vaatii keskimääräistä enemmän puristusvoimaa, tuntuma ja teho riittävät hyvin. Takajarru on sen tehtävään nähden hyvin toimiva ja tehokas. Kaarteissa Night Rod istuu hienosti eikä pyörää niihin tarvitse hampaat irvessä vääntää. Kallistusvaroja on riittämiin, keskellä mutkaa löytyvä laaja monttu sai tosin muutaman kerran aikaan raapaisevan äänen. Alustan ollessa tasainen ja suht´ hyväkuntoinen pulmia ei esiintynyt. Omassa kategoriassaan Night Rodin ei tarvitse hävetä yhdenkään pyörän rinnalla ajo-ominaisuuksista puhuttaessa.
Mitä jäi käteen?
Ylihintainen, alitehoinen hörpötin. Tämä oli ennakkoasenne, minkä Harley-Davidson Night Rod ripeästi heitti romukoppaan. Pyörä on sellainen, johon voi kiintyä vahvasti myös muu kuin perinteinen H-D –äijä. Plenty of attitude, totta kai, mutta tällä kertaa myös kiistattoman hienoja ominaisuuksia. Lisätietoja H-D Centeristä, 09-686 0810.
tommi@nettimoto.com
