Reilun kymmenvuotisen taipaleensa aikana Ducati Diavel on ehtinyt saavuttaa prätkämaailmassa jo lähes ikonisen aseman. Vuonna 2011 markkinoille saatettu powercruiser oli ilmestyessään melkoinen outolintu yhdistellessään elementtejä niin cruisereista, kuin naku- ja sporttipyöristäkin varsin menestyksekkäällä tavalla.
Raivokas V2-pata ja sporttipyörän alusta yhdistettynä suhteellisen leppoisaan, cruiserimaiseen ajoasentoon tekivät Diavelistä kertaheitolla sen sortin ristisiitoksen, ettei siihen voinut olla rakastumatta. Vuosien varrella Diavelista on saatettu markkinoille lukuisia eri versioita ja erikoismalleja. Pyörä pysyi tekniikaltaan pitkään melko muuttumattomana, kunnes v. 2016 mallisto täydentyi hiukan leppoisammalla ergonomialla varustetulla XDiavel-mallilla.
Diaveliä selvästi enemmän jalat edellä ajettava XDiavel sai käyttöön heti tuoreeltaan uuden 1260- kuutioiseksi kasvatetun DVT- moottorin, joka vastasi paremmin nykypäivän vaatimuksiin. Tätä muuttuvalla venttiilinajoituksella varustettua mörkömoottoria saatiin Diaveliin odottaa yllättävänkin kauan. Vasta vuonna 2019 pannu löysi tiensä alkuperäisen pirulaisen haarukoiden väliin.
Öhlinsin alusta ja pykälää paremmat jarrut
Hinnaston huipulta löytyvä 1260 S on Diavel -malliston terävin kärki. Runsaamman varustelun lisäksi merkittävin ero vakioon ovat Öhlinsin täysin säädettävä alusta sekä pykälää paremmat Brembon M50 -jarrusatulat. Vaikka perusmallinkaan ajo-ominaisuuksia ei käy haukkuminen, on S- mallin ajettavuus näillä eväillä selvästi sporttisempi. Tanakamman ajotuntuman lisäksi Öhlins-jousitus tarjoaa karamellia myös silmille, kultaisen värinsä ansiosta.
Diavel S:n härski ulkomuoto vetoaa muutenkin vahvasti tunteisiin. Härkämäinen siluetti herättää ja varmasti myös jakaa mielipiteitä, mutta massasta se erottuu taatusti. Matala ja leveä satula, korkea tankki sekä stonga tekevät ajoasennosta pystyn, yhdistellen cruiserin mukavuutta ja nakupyörän sporttisuutta. Mikään keijukainen Diavel ei ole. Painoa kertyy ajokunnossa karvan alle 250 kiloa, mutta matala 780 millin istuinkorkeus mahdollistaa pyörän sujuvan käsittelyn lyhyemmänkin kuljettajan toimesta.
1260- kuutioinen DVT- moottori on luonteeltaan selvästi entistä mallia nöyrempi, pitkälti juuri muuttuvan venttiilinajoituksen ansiosta. Tehoa kone luovuttaa suunnilleen saman verran kuin vanhakin, noin 160 hevosvoimaa, mutta käytettävyydeltään se on toista maata. Diavelilla voi ajaa leppoisasti alakierroksilla lotkotellen, tai yläkierroksilla twinin karskia laulua kuunnellen.
Pirullinen luonne ja terävä sarvi
Vääntöä moottori tarjoaa parhaimmillaan 129 Nm, joka todella tuntuu. Rajuun kiihdytykseen riittää pelkkä kaasun kääntö, kierroksista tai vaihteesta milteipä riippumatta. DVT:stä huolimatta, mikään silkkihanskainen sähkömoottori ei 90- asteinen V-kakkonen edelleenkään ole ja onneksi niin. Diavelin pirulliseen luonteeseen nyt vain kuuluu räkää, sylkeä ja väkivaltaa, kaikkea sopivassa suhteessa.
Liian ison vaihteen unohtuessa päälle, Ducati huomauttaa asiasta ravistamalla kuljettajansa hereille. Puhtaan vedon alue alkaa suunnilleen 3000 kierroksen kieppeiltä ja jatkuu raivokkaasti kasvaen noin 10 000 kierroksen punarajalle asti. S- mallissa launch control kuuluu hintaan, minkä ansiosta Diavelin ripeä kiihdytys on äärimmäisen helppoa.
Roisin kokoinen 240 milliä leveä takarengas tarjoaa lämpöisellä asfaltilla rajattoman tuntuisesti pitoa, eikä keulakaan karkaa lähdössä liian ylös hanakasti toimivan luiston- ja keulimiseneston ansiosta. Luonnollisesti kyseisten avustimien toimintaa voi myös muokata mieleisekseen.
Diavel S:n varusteisiin kuuluu niin ikään myös kaarre- ABS, vaihdeavustin, vakionopeussäädin sekä LED-ajovalot. Ajomoodivaihtoehtoja on tarjolla kolme, joista Sport on normikäyttöön melkoisen terävä, mutta sporttailuun juuri parahultainen. Touring- ja Urban- ajomoodeilla kaasunvaste pehmenee selvästi ja jälkimmäisessä kartassa myös moottorin tehoa leikataan hieman.
Toiset on luotuja kulkemaan
Ajoergonomia on kuin tehty raivokasta kiihdyttelyä varten. Kiihdytyksessä takamus saa hyvän tuen voimakkaasti muotoillusta penkistä ja kuski voi keskittyä kahvan kääntämiseen sekä toimenpiteestä aiheutuvan putkinäön taltuttamiseen. Ducatin molempiin suuntiin toimiva quickshifter ei herkkyydellään aivan markkinoiden kärkeen yllä, mutta toiminta on kuitenkin täsmällistä.
Mutkapätkällä selviää nopeasti, että S- malliin päätyvän ostajan ei tarvitse maksaa tyhjästä. Säädettävä Öhlinsin alusta maksaa rutosti rahaa, mutta huolehtii osaltaan, ettei ryökäleen ominaisuudet lopu ihan heti kiihdytyssuoran päähän. Alusta toimii kokonaisuudessaan mainiosti ja antaa kuskille johdonmukaista palautetta tien pinnasta.
Perin pystystä ajoasennosta huolimatta, onnistuu aktiivinenkin ajo hyvin. Tilaa ajoasennon vaihtelulle riittää ja Diavelin vienti mutkasta toiseen on pyörän paino huomioiden erittäin helppoa. Kallistusvaraa on riittävästi ja Ducati kääntyy mutkaan halukkaasti, ylileveästä takakumista huolimatta. Koeajopyörän takarengas tosin oli jo vahvasti elämänsä ehtoopuolella, mikä ilmeni perän levottomuutena uraisemmilla teillä. Aiempien testien perusteella Diavelin takaläski taittuu kuitenkin mutkiin hämmästyttävän hyvin, niin kauan kuin se on edes jossain määrin muodossaan.
Kookas mutta ketterä
Hyvin toimivan alustan tunnusmerkki on, että sen toimintaan ei tarvitse kiinnittää ylimääräistä huomiota kovemmassakaan vauhdissa. Diavel S:n kohdalla määritelmä sopii kuin sarvet vanhan vihtahousun otsaan. Ajotyylistä riippumatta jousitus on jatkuvasti ajan tasalla, eikä pyörän ronski kokokaan juuri häiritse.
Kiivaassa kyydissä lähemmäs neljännestonnin ajopaino ei tunnu käytännössä lainkaan, vaan pirulaista voi paiskoa mutkiin melkein miten haluaa. Kokonaisuuden kruunaa erinomaisen kahvatuntuman sekä julman pysäytysvoiman tarjoavat Brembon M50 -jarrut.
Ducati Diavel S:n ehkä isoin kompastuskivi on väistämättä hinta. Jos perusmalliakaan ei vähän alle 29 000 euron hinnallaan voi edulliseksi sanoa, on S- malli 33 190 euron hintaisena jo melkoinen sijoitus. Toisaalta jos täsmällisempää ajettavuutta osaa riittävästi arvostaa, vastinetta rahalle saa paljon.
Suoraa kilpailijaa Diavelille on hankala nimetä, mutta vertailla sitä voi vaikka Triumphin Rocket 3 R:ään, tai Harley Davidsonin uuteen Sportster S:ään. Näistä vaihtoehdoista Diavel S on kuitenkin selvästi sporttisin niin ajettavuudeltaan kuin moottoriltaankin.
Sami Puskala
Kehuja: moottorin voima, alustan toiminta, jarrut, kokoisekseen ketterä ajettavuus
Parantamisen varaa: hinta
Kommentit