BMW:n RnineT –sarja täydentyy tälle kaudelle parilla uutuusversiolla. Scrambler julkaistiin virallisesti jo viime vuoden puolella, mutta kaikkein tuoreimpia versioita ovat Urban GS ja Racer. Näiden kolmikon lisäksi tarjolla on perusmallin lisäksi myös RnineT Pure.
Kaikki RnineT-versiot perustuvat samaan moottori- ja runkokombinaatioon, mutta kuoret ja pyöräkoot vaihtelevat. Mottina toimii BMW:n koeteltu ja hyväksi koettu 1200-kuutioinen ilmajäähdytteinen bokserikone. Nykyisen nestejäähdytteisen rinnalla se tuntuu jo hieman vanhentuneelta, mutta RnineT:ssä se on saanut uuden elämän.
Scrambler poikkeaa muusta RnineT-perheestä erityisesti rengastuksella. Etupyörä on 19-tuumainen ja takapyörä perinteinen 17”. Koeajoversioon on istutettu pinnavanteet, jotka ovat suoraan sanoen upeat. Ratkaisu on sekä kaunis, että käyttökelpoinen. Isompi etupyörä tekee Scramblerista hieman paremmin hiekkabaanalle ja kadun ulkopuolelle soveltuvan.
Scrambleriin optiona saatava Michelin Karoo 3 -rengastus on nappulamainen, mutta edelleen katurengas. Saatavilla on toki vieläkin paremmin hiekalle soveltuvia renkaita, jotka tekevät Scramblerista entistä paremmin asfalttipintojen ulkopuolelle sopivan. Pinnavanteiden kanssa paritetut renkaat ovat ennen kaikkea katukäyttöön tarkoitetut.
Muutoksia ohjausgeometriassa
Isompi etukiekko vaikuttaa luonnollisesti myös ohjausgeometriaan ja käytökseen tiellä. Erot ovat maltillisia, mutta 17” eturenkaalla varustettu RnineT on mutkatiellä helpompi käsiteltävä. Ei Scrambler-ve rsio sekään mikään kömpelö ole, mutta nappularenkaan ja ison etuvanteen yhdistelmää joutuu painamaan mutkiin hieman kovemmin.
Katukäytössä nappularenkaiden ajotuntuma on usein melko erilainen kuin perinteisillä katurenkailla. Sama pätee BMW:n ensiasennusrenkaisiin. Nappuloiden reunakohdat asettuvat kallistuskulman kannalta ikävään kohtaan ja kallistaessa tuntuu selkeä pykälä.
Se saattaa säikäyttää ensimmäisillä ajokilometreillä, sillä pyörä nytkähtää pykälän yli tavanomaista livakammin ja mutkissa tuntuu siltä, että Scrambler sukeltaa mutkan sisäosaa kohti. Tuntumaan tottuu kuitenkin nopeasti.
Mutta nappulamaiset renkaat toimivat asfaltilla erittäin hyvin. Monesti ne ovat slicksimpiä renkaita paremmat, sillä pienet kivet keskellä mutkaa eivät hirvitä samalla tavalla. Syvempi ajoura putsaantuu paremmin ja pienistä hiekkakohdista ei tarvitse välittää samalla tavalla kuin asfalttirenkailla.
BMW RnineT:n koeajolle valikoitui erinomaiset puitteet Alppien vuoristossa. Siellä pyörän ominaisuuksia pääsi testaamaan loputtomilla mutkateillä. Scrambler on ronskista ulkonäöstään huolimatta erinomaisen mukava kumppani reippaammassa mutkailoittelussa. Tosin pidemmillä siirtymillä paikat alkavat puutua pahasti.
Se johtuu sekä lankkumaisesta – vaikkakin jumalaisen kauniista – penkistä että ajoergonomiasta yleensä. Scramblerin ohjaimissa kaasukäsi puutuu pahasti. Ainakin verrattuna sekä R1200GS:ään että S1000XR:ään, joilla suurin osa Alppireissusta tuli ajeltua.
Ei pitkille reissuille
RnineT-sarja ei ylipäätään ole luotu pidemmille siivuille, vaan kaupunkiajoon ja lyhkäisemmille rykäisyille. Voimakas ja vääntävä bokserikone on erinomainen ja sillä pysyy hyvin esimerkiksi S1000XR:n imussa, vaikka tehoa onkin useampi kymmenen heppaa vähemmän.
Periaatteessa RnineT-sarjan pyörät toiminevat ratapäivillä hyvin, mutta Scrambler ei varmasti ole paras mahdollinen versio nopeimpia kierrosaikoja metsästäessä. Mutta ei rata-ajolle sen kummempia esteitä ole, sillä alusta toimii hyvin.
Koeajopyörä oli varustettu BMW:n omalla shifterillä, joka RnineT:n tapauksessa on kohtuullisen sulava. Sitä ei kuitenkaan voi verrata millään XR:n pehmeästi toimivaan vaihdeavustimeen. Scramblerissa se on huomattavasti karkeampi, muta pykälät vaihtuvat silti sekä ylös että alas.
RnineT:n parhaat ominaisuudet ovat mukavan pysty ja leppoisa ajoasento ja jumalaisen kaunis ulkonäkö. Scrambler on viehättävä yhdistelmä retroa ja modernia moottoripyörämaailmaa. Tankki on jätetty teräksenväriseksi ja lakattu päälle. Vaaleanruskea istuin on ohut ja epämukava, mutta niin vastustamattoman nätti.
Äänenvaimentajat on tuotu muita malleja korkeammalle ja vasemmalle puolelle päällekkäin. Niiden tuottama äänimaailma on mieto, mutta massiivinen murina, joka miellyttää korvaa jopa ensiasennusvaimentajilla. Nopeusmittari on analoginen, mutta mukana on toki myös paljon elektroniikkaa.
Pitkiä sivuluisuja hiekkabaanalla
Scramblerin sielu kaipaa koluamaan pehmeää aavikkohiekkaa. 116 Nm:n edestä vääntävällä bokserikoneella on mukavaa lennättää hiekkaan sepeliä kohti taivasta ja vetää pitkässä luistossa koskemattomassa hiekassa.
RnineT Scramblerin kaltainen pyörä ikään kuin huutaa päästä ajamaan asfalttiteiden ulkopuolelle, sillä siellä se on enemmän kuin kotonaan. Nappulahenkisillä renkailla varustettujen pyörien ilo alkaa usein siitä mihin se pelkkään katukäyttöön tehdyiltä pyöriltä loppuu.
Mikään maastopyörä Scrambler ei tietenkään ole, sillä joustovarat eivät kilpaile enduroluokan kanssa. Toisaalta matalampi painopiste tekee hallinnasta helppoa kuskeille, jotka eivät ole kurapyörän kanssa sinut. Istuinkorkeutta on vakiosatulalla 820 mm ja BMW-tyyliin saatavilla on useampi istuinvaihtoehtoja. Toki korvausta vastaan.
RnineT Scrambler on tyylikäs ja mukava moottoripyörä, mutta pari asiaa siinä vaivaavat. Ajoergonomia puuduttaa kuskin turhan nopeasti ja hintalappu on melko kova. Erityisesti silloin jos Scrambleriansa haluaisi hieman varustella. Pelkät pinnavanteet nostavat hintaa vajaalla 600€:lla. Matta-alumiininen tankki puolestaan kustantaa nimelliset 1 500€.
Karvalakkiversiona hinta on 18 000€ ja 25 000€:n tuntumaan pääsee melko pienellä varustemäärällä. Hinnat alkaen –versionakin Scrambler on kallis. Toki se on myös äärimmäisen hienosti rakennettu moottoripyörä ja vaikkapa Ducati Desert Slediin verrattuna melkoisesti suorituskykyisempi.
Juuri RnineT Scramblerin rouhea pata tekee siitä niin houkuttelevan paketin. 110 hevosvoimainen ja 116 Nm:n voimalla vääntävä bokseri tarjoaa valtaisan väännön ja muikean tehon yhdistelmän, jolla konetta ei tarvitse huudattaa. Tosin punarajalla se mouruaa niin upean kuuloisesti, ettei sitä oikein voi olla tekemättäkään.
Tuomas Rajala
Kehuja: komea ulkonäkö, hienosti vääntävä bokserikone, tasapainoinen kokonaisuus
Parantamisen varaa: suolainen hinta, paikkoja puuduttava ajoergonomia
