Kun Aprilia parin viime vuoden aikana esitteli kaksi samaan tekniikkaan perustuvaa täysin uutta pyörämallia, odotettavissa oli, ettei uutuuksien esiinmarssi siihen pääty. Erittäin hyvän vastaanoton saaneet sporttinen RS 660 ja nakumalli Tuono 660 petasivat tietä uudelle Tuareg- seikkailupyörälle, joka nyt lyö lusikkansa soppaan alati kuumana käyville seikkailupyörämarkkinoille.
Kooltaan Tuareg sijoittuu keskikokoisten seikkailupyörien kevyempään päähän yhdessä Yamaha Ténérén kanssa. Moottorilla on kokoa 660- kuutiota ja pyörän paino jää ajokunnossa reiluun 200 kiloon, eli kyseessä on varsin kevyt seikkailija. Tuareg jakaa saman perustekniikan sisarustensa RS:n ja Tuonon kanssa ja myös elektroniikka on pyörien välillä yhteneväistä.
Kaksisylinterinen rivikone on Aprilian mallistossa täysin uusi. Pannu on saatu aikaiseksi lohkaisemalla RSV4:n V4- moottorista kaksi etummaista sylinteriä ja kehitelty siitä moneen muuntuva voimanlähde. RS:n tapauksessa kone luovuttaa täydet 100 hevosvoimaa ja Tuonossa puolestaan A2- luokan kriteereihin sopivat 95 hevosvoimaa.
Tuaregiin konetta on muokattu luovuttamaan enemmän vääntöä keskialueella, toki hieman huipputehon kustannuksella. Vääntöä löytyy parhaimmillaan 70 Nm jo 6500 kierroksella, kun RS luovuttaa 67 Nm 2000 kierrosta korkeammalla. Tehoa Tuaregin koneesta irtoaa seikkailupyörään riittävät 80 hevosvoimaa.
Kuin kaksi marjaa
Tuaregia tutkiessa huomaa melko nopeasti, minkä pyörän pääasialliseksi kilpailijaksi se on tehty. Mittasuhteet ja olemus ylipäätään ovat melkoisen lähellä Yamaha Ténéréä. Resepti on molemmissa pyörissä jokseenkin samanlainen: Pysty tuulilasi, korkea ”tankki”, kuskin sujuvan liikkumisen mahdollistava tasainen satula sekä sirorakenteinen perä tuovat mieleen ehdan Dakar- kilpurin, joka molempien pyörien esikuvana on toki ollutkin. Myös kaksikon moottorit ja suoritusarvot ovat hyvin lähellä toisiaan.
Siinä missä Yamaha on minimoinut Ténéréssä sähköisten avustimien käytön, on Aprilia panostanut niihin selvästi reippaammin. Aprilian APRC- elektroniikkapaketti tuo mukanaan vakionopeussäätimen, säädettävän luistoneston ja moottorijarrun sekä neljä ajomoodia, joista kaksi on muokattavissa oman mielen mukaan. Quickshifterkin pyörään on saatavilla, mutta lisävarusteena.
Reilusti infoa tarjoava viisituumainen TFT- näyttö on luettavuudeltaan selkeä. Näytön asetukset ja ajotilojen syvempi räätälöinti tapahtuu neljän napin kautta vasemmasta kahvasta. Itse ajotilat taas vaihtuvat oikean kahvan napista parilla painalluksella, joten pyörän ajokäytöstä on erittäin helppo muunnella vallitsevan tienpinnan ja fiiliksen mukaan. Erinomainen yksityiskohta on, että Offroad- asetuksella takapyörän ABS kytkeytyy pois automaattisesti ja luistonesto säätyy minimiin. Myös etujarrun ABS on poiskytkettävissä tarpeen vaatiessa.
Ihan oikeasti maastokelpoinen
Aprilian maastokelpoisuus ei myöskään jää pelkän elektroniikan varaan. Joustomatkaa löytyy Kayaban valmistamasta täysin säädettävästä alustasta kelpoisat 240 mm niin edestä kuin takaakin. Sisärenkaattomat pinnavanteet ovat 21/18– tuumaiset, kuten kunnon sorapyörässä kuuluukin ja myös jarrupolkimen korkeus on asiaankuuluvasti säädettävissä. Reilun kokoinen 18- litrainen tankki mahdollistaa noin 400 kilometrin toimintasäteen.
Lyhyemmille kuskeille adventurepyörien korkeus saattaa toisinaan muodostaa haasteita yhteiseloon. Tuaregin istuinkorkeus on 860 milliä, joten lyhkäisempi kuski joutuu pyörän selkään hieman kiipeämään. Etuosastaan kapean satulan ansiosta kengänkärjet kuitenkin ylettyvät maahan molemmilta puolilta jo kokoiseltani, kypärä päässä juuri ja juuri 170 senttiseltä metriheikiltäkin.
Aprilian painopiste on saatu matalalle ja pyörä tuntuu heti kättelyssä kevyemmältä kuin se todellisuudessa onkaan. Ajossa päällimmäisenä huomion kiinnittää helppoon käsiteltävyyteen. Mutkiin Tuareg kääntyy herkästi, mutta etenee suorallakin vakaasti. Ensiasennuskumeina toimivat enempi soralle tarkoitetut Pirellin Scorpion STR Rally renkaat toimivat yllättävän tunnokkaasti myös asfaltilla ajaessa.
Välitykset ovat lyhyet, joten Tuareg pomppaa liikkeelle kuin nappi housuista. Pitkä ja pehmeä jousitus yhdistettynä tiukkoihin välityksiin aiheuttavat pienillä vaihteilla hilpeää keulan ja myöskin suupielien nostoa, jos kaasua tulee pumpanneeksi vähänkään reippaammin. Kone vastaa kaasuun terävästi ja tunnokasta kytkintä on ilo operoida.
Vääntävä ja sitkeä kone
Rivikakkonen vääntää keskialueella sitkeästi ja kuminauhamaisen tasainen veto jatkuu iloisesti kymppitonnin punarajalle asti. Kaasun voi avata täysin auki jo 2000 kierroksen paikkeilla, eikä mylly protestoi siitä mitenkään. Kone käy miltei värinättömästi läpi koko kierrosalueen, eikä häiritseviä kutinoita esiinny hallintalaitteissa tai satulassakaan. Valmistajan mukaan koneen väännöstä 75 % on tarjolla jo 3000 kierroksen jälkeen, mikä on helppo uskoa.
Vääntävän koneen lisäksi isoimman ansion helposta käsiteltävyydestä voi langettaa kevyen ja tunnokkaan kytkimen, napakan vaihteiston sekä erinomaisen vasteen tarjoavan kaasukahvan saumattomalle yhteistyölle. Tämä kolminaisuus saa aikaan niin toimivan käyttöliittymän, ettei lisävarusteista shifteriä jää edes kaipaamaan.
Mutkatiellä Aprilian kaikilta osin säädettävä alusta erottuu edukseen sitä paremmin, mitä huonompi tien pinta on. Progressiivinen jousitus nielee isotkin routakuopat eleettömästi ja vauhtia voi pitää yllä merkittävästi helpommin kuin sporttisemmilla pyörillä. Jarrutehoakin Brembon 300- milliset levyt tuottavat Tuaregin tarpeisiin täysin riittävästi.
Sorateillä elementissään
Parhaimmillaan Tuareg on kuitenkin, kun tien pinta muuttuu pehmeämmäksi. Vahva keskialueen vääntö on soratiellä pelkkää mannaa. Offroad- asetuksella luistonesto on pienimmillään ja Apriliaa on ilo viedä mökkitiellä mutkasta toiseen pitkien luistojen saattelemana. Moottori vastaa kuljettajan toiveisiin tarkasti ja luisun kulmaa on erittäin helppo säädellä pelkän kaasun avulla. Pirellin rengas toimii luistoissa rauhallisesti ja tarjoaa luotettavan tuntuisesti pitoa irtosorallakin.
Alusta hoitaa hommansa niin terävissä töyssyissä kuin isommissakin heitoissakin ja kuski voi keskittyä täysillä itse ajamisen nautintoon. Ajoasento on pysty ja soveltuu hyvin matkailuun, mutta yhtä lailla aktiiviseen ajamiseen. Satulassa on helppo liikkua ajotilanteiden mukaan ja ohjaustanko on riittävän korkea seisaaltaan ajamiseen. Pari omaa mittaani pidempää kollegaa tosin mainitsivat stongan tulevan hieman liian lähelle kuskia, eli pidemmällä kuskilla ajoasento voi olla hieman tiivis.
Tuaregin oikeastaan ainoa varsinainen moite kohdistuu pystyyn ja pyöreään pleksiin, joka sinänsä suojaa ajoviimalta mainiosti. Vailla säätöjä oleva tuulensuoja aiheuttaa kuitenkin melkoisesti kypärämelua, joten korvatulpat ovat milteipä pakollinen varuste Tuaregin puikoissa.
Hintaa Aprilia Tuaregilla on 15 490 euroa, mikä tekee siitä parisen tonnia lähintä kilpailijaansa, Yamaha Ténéréä kalliimman. Toisaalta pykälää paremmin varusteltu Rally Edition Ténéré maksaa jo suunnilleen saman verran ja tälle vuodelle esitelty uusi World Raid Ténéré vielä tonnin enemmän, joten varsinkin varusteluun nähden Tuareg antaa tukevasti vastinetta rahalle. Yhtä kaikki, Aprilia on onnistunut luomaan keskikoon seikkailupyöräluokkaan kiistatta yhden tämän vuoden hauskimmista pyöristä.
Kehuja: Moottori, alustan toiminta, ajoavustimet, kevyt ja hauska ajettavuus
Parantamisen varaa: Pleksin säädön puute, kypärämelu
Kommentit