Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

  

Aprilia Dorsoduro 900 – Ehta ja aito Italoravuri

Aprilia Dorsoduro 900 – Ehta ja aito Italoravuri
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro
  • Aprilia Dorsoduro

Uusi 900 kuutioiseksi kasvanut moottori sekä herkkä ajettavuus houkuttelevat Aprilia Dorsoduron helposti hävyttömyyksien tielle.

Valtavirrasta jo hieman taka-alalle jäänyttä Supermoto-henkeä vaaliva Aprilia Dorsoduro sai tälle vuodelle isomman ja piirun verran tehokkaamman moottorin. 750-kuutiosta ysisataseksi kasvatettu twini  tarjoaa käyttöön entistä joustavampaa voimaa, joka viettelee käskijänsä heti ensi metreillä.

Kokoa koneella on tarkalleen 896-kuutiota ja se on edelleen kehitelty vanhasta seiskapuolikkaasta. Tehoa mylly jauhaa nyt 95 hevosvoimaa entisen 92 sijaan ja vääntö on lisääntynyt 8 Nm, ollen nyt tasan 90 Newtonia. Vaikka koneen paukut eivät numeroiden mukaan olekaan suuremmin lisääntynyt, on V-kakkosen luonnetta onnistuttu viilaamaan tuntuvasti joustavampaan suuntaan.

Vaikka vanhaakaan moottoria ei väännöttömäksi voinut moittia, on ysisatkun joustavuus omaa luokkaansa. Kaasun ohjaus on toteutettu sähköisesti ride-by-wire-menetelmällä, eli mekaanista yhteyttä kaasukapulan ja moottorin välillä ei ole. Toisinaan sähköisten kaasujen yhteydessä esiintyvää yliherkkyyttä ja äkkinäisyyttä ei Apriliassa tapaa.

Dorsoduron ride-by-wire-kaasu on esimerkillisen tunnokas, ja voimaa on erittäin helppo annostella korkeillakin kierroksilla. Kuten ennenkin, pyörästä löytyy kolme ajomoodia, Sport, Tour ja Rain. Keulintaakin hillitsevä luistonesto on vakiovaruste, kuten myös perusmalliset ABS-jarrut. Kaarre-ABS:ia ei ”Dorsoon” ole saatavilla.

Mittareiden tilalla TFT-näyttö

Aprilia Dorsoduro 900 – Ehta ja aito Italoravuri

Muodin mukaisen TFT-näytön välityksellä asetuksien muokkaaminen on nyt entistä selkeämpää. Viisarinäyttöinen kierroslukumittari on jäänyt historiaan ja moottorin rundit ilmenevät näytön yläreunassa vaeltavasta palkista. Luettavuudeltaan ratkaisu ei tunnetusti ole paras mahdollinen, varsinkaan kirkkaassa valossa.

Punarajan lähestyessä vilkuttava valorivistö alkaa ehdottamaan suuremmalle vaihteelle siirtymistä, kuin Ducatissa ikään. Näytön ulkoasu on hyvin paljon Ducatin kaltainen, ja lopputulos kierroslukumittaria lukuun ottamatta selkeä ja helppokäyttöinen. Lähimmäksi kilpailijaksi Dorsodurolle voisi nimetä Ducati Hypermotardin, joka olemukseltaan ja käyttötarkoitukseltaankin on hyvin paljon Aprilian kaltainen.

Rungoltaan ja muulta tekniikaltaan Dorsoduro on entisenlainen. Etujousitus on Kayaban 41-millinen USD-haarukka, jossa esijännitys ja paluuvaimennus on säädettävissä. Takavaimennin taas on Sachsin tekele ja säädöt ovat samat kuin edessäkin. Seiskapuolikkaasta tarjolla ollutta paremmilla jarruilla sekä jousituksella varustettua Factory-mallia ei ainakaan toistaiseksi ole ysisatasesta saatavilla.

Ulkomuotokin uutukaisessa on kuin ennenkin. Solakka supermotomainen olemus luo kevyen vaikutelman, tosin satulan alta esiin työntyvät sinänsä hienot, mutta kooltaan massiiviset äänenvaimentimet tekevät peräpäästä hieman epäsuhtaisen näköisen. No, makuasioita kai nuo, mutta itse saattaisin tarvikeliikkeestä kipaista hivenen sirommat huilut italokaunottaren tarakkaa hallinnoimaan.

Ääntä vaimentimet päästävät ilmoille juuri passelin määrän. Rauhallisessa ajossa mölyä on maltillisesti, mutta kovemmin käskyttäessä terävä kiekaisu kertoo kaikille paikalla olijoille pelin hengen.

Voimaa ja vääntöä

Pyörän selkään noustessa perinteisen persjalkainen kuljettajakandidaatti joutuu heijaamaan ketaransa melkoisen korkealle, jotta 870 millin korkuisen satulan ylittää menestyksekkäästi. Alle 170 senttisellä kuskilla varpaan kärjet ylettyvät juuri ja juuri maahan, joten kovin tukevaksi ei tunnelmaa voi kehua esim. hitaassa kaupunkipyörityksessä.

Kapean satulan ja kohtuullisen painon ansiosta homma kuitenkin luonnistuu. Virallista painoa Dorsodurolle ei ilmoiteta, mutta tankattuna reilun parinsadan massa ei liene kaukana totuudesta.

Ajamisen helppous valkenee jo heti ensi metreillä. Käsiteltävyys on kevyttä miltei nollavauhdissa ja moottori vastaa kaasuun pehmeästi, mutta hyvin määrätietoisesti. Vetoa riittää jo 2500 kierroksesta ylöspäin ja kone kiskoo käsittämättömän tasaisesti 9500 kierroksella odottelevalle rajoittajalle saakka. Mylly kerää kierroksia ahnaasti ja rajoitin tulee vastaan useammankin kerran kuin yllättäen, eikä voiman puutteesta tarvitse kärsiä.

Moottorin jouhevan käytöksen lisäksi heti alkuun huomaa erittäin lyhyet vaihteiden välitykset. Kierrokset eivät pahemmin putoa isommalle vaihtaessa, mikä tekee räippäilyhenkisestä pommittamisesta vieläkin lystikkäämpää. Ominaisuus sopii supermotoon kuin nyrkki silmään ja vaikka huippunopeus jääkin näillä välityksillä ”vain” parinsadan tuntumaan, riittää se tämän kaltaiseen pyörään mainiosti.

Dorsoduro haastaa käskijäänsä jatkuvasti yltiöpäisyyksiin, mutta se kuuluu Supermoton luonteeseen. Pää on syytä pitää kylmänä ja eturengas maassa, jos ajoluvan mielii pitää taskussa läpi lyhyen kesän.

Herkkä ajettavuus, joskus jopa liiankin

Aprilia kääntyy erittäin herkästi. Seikka jopa yllättää aluksi, kun kantatessa sisäkaarre alkaakin lähestymään luultua nopeammin. Pyörän korkeus tuo vielä oman mausteensa kallistelun tunnelmaan, mutta herkkyyteen kuitenkin tottuu nopeasti ja ominaisuudesta oppii nauttimaan.

Ajomoodi valikoituu jo muutaman kokeilukerran jälkeen pelkästään Sport-asentoon. Kaasun tunnokkuuden ansiosta kaikkein kireinkin vaihtoehto on hyvin helppo ja looginen hallita, jopa tiukoissa kallistuksissa. Moottori vastaa kaasuun maukkaasti ja vaihteita on ilo hämmentää edestakaisin.

Vaihteisto toimii periaatteessa täsmällisesti, mutta vaatii määrätietoisia jalan liikkeitä. Liian heiveröinen polkaisu ei välttämättä tuota haluttua tulosta. Myös vapaavaihteen löytyminen oli useamman kerran hankalaa ja vaati pykälän pudottamisen ensin ykköselle, sitten vasta vapaalle. Syynä vaihteiston ajoittaiseen takkuamiseen löytyy todennäköisesti koeajoyksilön tuoreudesta. Kilometrien myötä myös vaihteisto vetreytynee kevyemmäksi.

Hetkisen kanttailun jälkeen mutkien hurma saa kuljettajan siinä määrin valtaansa, että suunnaksi valikoituu – jälleen kerran – Ahveniston pittoreski moottorirata, jossa Dorsoduron kaltaisen herhiläisen luulisi olevan kuin kotonaan.

Esimakua Dorsoduron herkän ohjauksen varjopuolista ilmenee moottoritiesiirtymällä, kun edessä ajavan auton ilmavirtaukset alkavat heiluttaa pyörää. Ohjaustanko tuntuu ajoittain jopa hervottomalta, varsinkin rekan ohitukseen lähtiessä. Painon siirto eteenpäin ja hyvin kevyt ote ohjaustangosta tuottaa tulosta ja meno tuntuu hieman vakaammalta.

Keulan ja ohjauksen keveys on kuitenkin koko ajan läsnä, eikä pidemmästä matka-ajosta varsinaisesti muodostu mitään nautintoa. Toinen matka-ajoa vesittävä seikka on äärimmäisen nopeasti persauksen puuduttava penkki. Paikallaan istuessa tunto alkaa häviämään kannikoista jo parinkymmenen kilometrin jälkeen. Kapean puoleinen supermotoiluun ja kikkailuun tarkoitettu tuhto ei hyvällä tahdollakaan sovellu suorien teiden ajeluun tai ylipäänsä pidemmälle matkalle, vaikka kuinka asentoa vaihtelee.

Vielä kun polttoaineen vähyydestä kertova merkkivalo syttyy palamaan jo vajaan 150 kilometrin ajon jälkeen, alkaa Dorsoduron heikonpuoleisten matkaominaisuuksien puntarointi pikkuhiljaa riittämään. Onneksi tässä vaiheessa Ahvenistolle johtava motarin ramppi kaartuu näkösälle merkiksi, että perillä ollaan.

Tankatessa säiliöön valuu polttoainetta enimmillään 9 litraa ja maahantuoja ilmoittaa tankin tilavuudeksi 12 litraa. Bensavalo syttyy siis jo melko aikaisessa vaiheessa, mutta toisaalta parempi ennemmin kuin liian myöhään. Hieman tilavampi tankki ei kuitenkaan normikäyttöä ajatellen olisi pahitteeksi.

  • Aprilia Dorsoduro 900 – Ehta ja aito Italoravuri
  • Aprilia Dorsoduro 900 – Ehta ja aito Italoravuri

Jousi kaipaa jämäkkyyttä

Rataolosuhteissa Dorsoduro on selvästi paremmin elementissään. Varsinkin Ahveniston kireissä mutkissa pyörän ketteryys ilmenee pääosin positiivisessa mielessä. Keulan keveys esiintyy jälleen maalisuoralle johtavassa nopeassa kaarteessa, johon tullaan käytännössä täydellä kaasulla.

Pienen kaasun kevennyksen jälkeen ja uudelleen avatessa ohjaustangossa tuntuu jo aiemmin moottoritiellä esiintynyttä värinää. Tällöin vauhti on kuitenkin jo puolentoistasadan paikkeilla ja pyörä täysin kallellaan, joten kovin suuresta ongelmasta ei ainakaan normikäyttöä ajatellen ole kyse.

Jarrutus täydestä vauhdista onnistuu ongelmitta kerta kerran jälkeen tehokkaasti ja vakaan tuntuisesti. Brembon radiaalisatulat puristavat 320-millisiä levyjä voimalla ja jarrutustuntuma on hyvin hallittu. Jarrukahvaa saa puristaa määrätietoisesti, mutta tuntuma on hyvä. Radalla vauhdin karttuessa perusasetuksissaan oleva jousitus alkaa tuntumaan pehmeän puoleiselta.

Ajoon ei saa aivan sitä parasta luottamusta, mitä toivoisi ja jämäkkyyttä jää kaipaamaan lisää. Vakioalustan esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätämisellä tilannetta saa todennäköisesti jonkin verran parannettua, mutta tällä kertaa erilaisten säätöjen vaikutusta ajotuntumaan ei ajan puitteissa ehditty jäädä toteamaan.

Joka tapauksessa enemmän rata-ajoa harrastava saattaa jäädä kaipailemaan paremmilla ja säädettävimmillä alustan osilla varustettua Factory-mallia. Normaaliin, vaikka vähän kiivaampaankin ajoon vakioalustan rahkeet riittävät kuitenkin mainiosti.

Aprilia Dorsoduro on hämmentävän hauska moottoripyörä. Hieman nykytyylistä poiketen se ui vastavirtaan olemalla selkeästi omanlaisensa pyörä, jonka vahvuudet keskittyvät verrattain kapealle alueelle. Tämän päivän prätkän kun helposti odotetaan soveltuvan miltei kaikkeen ajoon soramontuista moottoriratojen kautta Euroopan turneelle, on Dorsoduro niiltä osin selvästi ehdottomampi. Se on tarkoitettu hauskanpitoon ynnä kaikkeen muuhun ”järjettömyyteen” ja sillä hyvä.

Ostajien sieluista Dorsoduro taistelee paitsi hauskuudellaan, myös hinnallaan. 13 655 euron hintaa voi pitää kohtuullisena 900-kuutioisesta Supermotosta, jonka italialainen temperamentti vetoaa joka kerran, kun sen kaasua kääntää.

Sami Puskala

Kehuja: moottorin joustavuus ja voima, herkkä ajettavuus pienin varauksin, hauskuus

Parantamisen varaa: pieni levottomuus kovemmassa vauhdissa, pieni tankki

Aprilia Dorsoduro 900:

Moottori:Nestejäähdyteinen, 2-sylinterinen, 896 cm3 V-moottori
Teho:95 hv (70 KW) / 8750 rpm
Vääntö:90 Nm / 6500 rpm
Vaihteisto:6-vaihteinen
Vetotapa:Ketju
Etujarru:2x 320 mm levy, 4-mäntäinen Brembo radiaali-puristin, ABS
Takajarru:1x 245 mm levy, 1-mäntäinen Brembo, ABS
Etujousitus:Kayaba, 41 mm, esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö
Takajousitus:Sachs, monojousi, esijännityksen ja paluuvaimennuksen säätö
Renkaat (etu/taka):120/70-17 / 180/55-17
Istuinkorkeus:870 mm
Kuivapaino: n. 180 kg
Hinta:13 655€
Sami Puskala
Sami Puskala Sami Puskalan pohjaton rakkaus autoja ja moottoripyöriä kohtaan on saanut alkunsa pikkupoikana Volkkarin takapenkillä unelmoiden. Tänä päivänä unelmia edustavat viriili Toyota Corolla ja hieman seniilimpi Volvo V70. Unelmaprätkä odottaa kaupan hyllyllä, mutta historiaan mahtuu iso liuta kaksipyöräisiä.

Kommentit

Nettimoton käyttäjien antama arvosana

     
4.0 / 5
motomallille Aprilia Dorsoduro
Lue käyttäjäarvostelut tai kirjoita oma »

Myytävät Aprilia Dorsoduro -motot

test
Aprilia Dorsoduro750cm³, '13, 2tkm
8 500 € (ALV väh.kelp.)
test
Aprilia Dorsoduro900cm³, '17
13 655 €
test
Aprilia Dorsoduro900cm³, '17
13 655 €
test
Aprilia Dorsoduro750cm³, '09, 17tkm
5 490 €
test
Aprilia Dorsoduro1200cm³, '13, 15tkm
8 499 €
test
Aprilia Dorsoduro900cm³, '17, 1tkm
11 990 €
test
Aprilia Dorsoduro750cm³, '13, 17tkm
7 850 €
Rekkari.fi-palvelusta ajoneuvon tarkat tiedot Ohjeet turvalliseen
kaupankäyntiin

Katsotuimmat ilmoitukset

Lisää kohteita »

Motouutiset