Moottoripyörämaailmassa tapahtuu melko harvoin mitään uutta. Kun prätkän konsepti on peruslähtökohdaltaan sellainen, että laite koostuu moottorista, kahdesta pyörästä ja ohjaustangosta, ei tuota ajatusta kovin usein rikota.
Yamaha on kuitenkin halunnut lähteä haastamaan kaksipyöräisyyden ajatusta uutuusmalli Nikenillä. Se on kolmipyöräinen moottoripyörä, joka muistuttaa ajokokemukseltaan perinteistä prätkää, mutta ulkonäöltään jotain aivan muuta.
Jos Nikenin kyytiin istutettaisiin kymmenen motoristia sokkona ja pyydettäisiin ajamaan lenkki ilman, että nämä kurkistelisivat keulaa, todennäköisesti kaikki olisivat sitä mieltä, että kyseessä on hieman normaalia painavampi moottoripyörä. Kahden pyörän rakenne on nimittäin niin fiksusti toteutettu, että pyörä tuntuu varsin tavanomaiselta.
MT-09:n voimanlähde
Ensimmäinen ajatus Nikenistä on kieltämättä se, että kyseessä on jonkin sortin invamopon ja skootterin sekoitus, joka tarjoaa seniilit kyydit ja ajaa itsekseen. Kuinka väärässä nuo ajatukset ovatkaan. Kahdella etufillarilla varustettu Niken ei tasapainota itseään, saati ole millään lailla seniili.
Nikenin moottorina toimii monissa liemissä koeteltu Yamahan 3-sylinterinen ja 850-kuutioinen pata. Moottoria tavataan MT-09:n ja XSR900:n keulalta ja paukkuahan myllyssä riittää. 115 hevosvoimaa ja 88 Nm takaavat sen, että Niken liikahtaa varsin iloisesti.
Eturakenteen toimivuutta ei voi kuin hämmästellä. Vaikka se näyttää monella tapaa todella kummalliselta, karisevat ennakkoluulot heti kun sen ohjaimiin hyppää. Käytös on sulavaa, tukevaa ja täysin prätkämäistä.
Kahden etufillarin ansiosta keulassa on kuitenkin kaksinkertainen määrä pitoa. Normaalissa maantieajossa sitä ei oikeastaan huomaa, mutta mutkatiellä ja erityisesti radalla käy pian selväksi, että sitä pitoa todella riittää.
Kotonaan moottoriradalla
Koeajolla kävin ajamassa Nikeniä maantien lisäksi myös Ahveniston moottoriradalla, jossa pyörä herätti luonnollisesti kummastusta ja hihittelyjä kaksipyöräisten kuskien keskuudessa. Hymy kuitenkin valahti kasvoilta sinä vaiheessa kun Niken pääsi tositoimiin. Se on nimittäin hämmästyttävän nopea pyörä radalla.
Kun pudottelen parin lämmittelykierroksen jälkeen yllättävän ripeää vauhtia radalla, kerääntyvät paikalla olevat ihmiset ottamaan videoita Nikenin menosta. Kymmenen kierroksen jälkeen pyörä tuntuu todella kiinnostavan motoristeja ja aiheuttavan aitoa ihmetystä siitä, kuinka nopeasti se radalla kulkee.
Vaikka elopainoa on saman verran kuin kookkaassa matkamoottoripyörässä, on Niken monella tavalla kuin kotonaan radalla. Itse asiassa vauhti on pitkälti vastaavaa kuin samantehoisella nakupyörällä, vaikka painoa on melkein 100 kiloa enemmän. Yamahalla kiusaa helposti sporttikyykkyjäkin.
Nopeus perustuu uskomattoman hyvään pitoon, jonka kaksi etufillaria tarjoavat. Sillä pystyy ajaman mutkissa huomattavasti aggressiivisemmin kuin normaalilla prätkällä, sillä keula ei varmasti lähde alta. Lisäksi pyörä pysähtyy oikeasti kuin seinään.
Toki iso elopaino näkyy siinä, että pyörää joutuu viemään hieman suuremmalla voimalla kuin sata kiloa kevyempää vastaavaa, mutta toisaalta johdonmukainen käytös aiheuttaa sen, että ajaminen on jollain tapaa varsin rentoa.
Rata-ajossa suurin puute on se, että jalkatapit raapivat maata aivan liian aikaisin. Kun tapit viistävät jo asfalttia, jää takarenkaan reunaan vielä reipas sentti kallistusvaraa. Hieman korkeammalla olevien tappien kanssa meno olisi vieläkin reippaampaa.
En ole vielä koskaan aiemmin ollut yhtä yllättynyt yhdenkään prätkän kyvyistä radalla kuin Nikenin ohjaimissa. Sitä ei vieläkään osaa uskoa todeksi. Ja jos Nikenillä kävisi jauhamassa rataa enemmän ja oppisi luottamaan pyörän pito-ominaisuuksiin, olisi se varmasti häijyn nopea laite.
Johdonmukaista kyytiä
Eikä se huono ole myöskään maantiellä. Koska Nikenistä löytyy vakionopeudensäädin, on matkanteko niiltä osin mukavaa ja rentoa. Tuulensuoja voisi kyllä olla hieman parempi, sillä ilmavirta riepottelee kuskia pitkälti samalla tavalla kuin nakupyörällä.
Ajoasento on kuitenkin mukava ja painojakauma 50/50 on saavutettu tuomalla kuskin paikkaa reippaasti taaksepäin. Tämän huomaa todella rauhallisesta ja johdonmukaisesta käytöksestä.
Vaikka Yamaha Nikenin kyytiin hypätessä tuntuma vastaa hyvin pitkälle normaalia kaksipyöräistä, huomaa keulan tukevuuden siinä vaiheessa kun siitä vaihtaa takaisin perinteiseen prätkään. Ajaminen tuntuu jollain tapaa hieman turvattomalta, sillä keula on normipyörässä hirvittävän kevyt. Muutokseen toki tottuu nopeasti takaisin.
Kuriositeetti vai kulttiklassikko?
Ajatukset ja ennakkoluulot istuvat kuitenkin syvässä, minkä vuoksi Niken jää todennäköisesti pidemmässäkin tähtäimessä kuriositeetiksi ja harvojen herkuksi. Vaikka ajaessa kaksipyöräisyyttä ei juuri huomaa mistään, ei silmä meinaa tottua paikallaan seisovaan tai vastaantulevaan Nikeniin. Toisaalta siitä saattaa kasvaa myös kulttiklassikko.
Mikäli haussa on persoonallinen moottoripyörä, jollaisia ei joka nurkalla tule vastaan, on Niken hyvä vaihtoehto, koska kilpailevia tuotteita ei tehokkaammissa malleissa käytännössä ole. Skootteripuolella kolmipyöriä onkin sitten hieman enemmän tarjolla, mutta niillä ei radalle meneminen kyllä houkuttele.
Mutta ne syyt, jotka saisivat kuskin kääntymään Nikenin oston suuntaan jäävät vielä selviämättä. Se on kiistämättä aivan erinomainen moottoripyörä, mutta itselleni kaksi etufillaria tuntuvat jotenkin liian vieraalta ajatukselta. Ehkä olen vain liian vanhoillinen.
Tuomas Rajala
Kehuja: uskomaton pito keulassa, pysähtyy kuin seinään, moottori, rohkea konsepti
Parantamisen varaa: liian erikoinen konsepti?
