Taustaa
Mallinimellä Fazer tunnettu 600-kuutioinen näki päivänvalon 1998. Koeajettu pyörä edustaa vuonna 2002 tehtyä kasvonkohotusta, jonka myötä Yammu sai keulalleen agressiivisemman maskin tekniikan pysyessä kokolailla ennallaan. Viime vuodeksi
Kylmät tyypit
Fazerin tuplavalomaski on melko hyökkäävän oloinen, puolikate jättää rivinelosen näkyviin. Pyörä on yksinkertaisen linjakas, sekä muotoilullisesti että tekniikkansa osalta Fazer edustaa hyväksi havaittua peruslinjaa, mitään erikoisuuksia on turha lähteä etsimään. Ulkoisesti pyörä on erittäin siisti, täysin kilometrien mukaisessa kunnossa. Mittaristo jatkaa samaa perinteistä linjaa kuin koko pyörä koostuen kolmesta pyöreästä, analogisesta mittarista ja pakollisista varoitusvaloista. Kaikki hallintalaitteet löytyvät pelkällä näppituntumalla totutuista paikoista. Ajoasento on tällaiselle ”semi-sportille” tyypillisen ryhdikäs ja
Liikkeelle
Vajaat 100 konia tuottava nestejäähdytteinen kone herää horroksesta välittömästi nappia painettaessa. Käynti on pehmeää ja käytännössä täysin värinätöntä kierrosalueesta riippumatta. Ykkönen silmään kevyen kolahduksen saattelemana ja liikkeelle. 600-kuutioisten alavääntö ei numeroiden valossa häikäise, mutta liikkeellelähtö sujuu eleettömän varmasti. Ensimmäiset huomiot kiinnittyvät täsmälliset ja lyhyet liikeradat omaavaan vaihteensiirtoon. Mitään ”upsista”-välivapaita ei ole tarjolla ja vivussa on sopiva vaste. Myös jarrut ovat tunnokkaat ja sopivan kevyttoimiset, pari sormea kahvalla Yamaha pysähtyy jämäkästi.
Olivat ajo-olosuhteet mitkä tahansa, Yamahalla ajoa leimaa helppous. Taajamassa kevyet hallintalaitteet ja pysty asento ovat omiaan, mutkapätkillä pyörää ei kovalla kädellä tarvitse käskeä mutkiin, kevyt tuuppaus tangon päähän riittää räväkkäänkin kaarteenottoon. Pyörä sopii monin osin aloittelevallekin kuskille, alakierroksilla meno on hieman nuhaisen oloista, toisaalta pyörä ei näillä kierroksilla karkaa lapasesta. Tämänkaltaisille moottoreille tyypilliseen tapaan huipputeho ja –vääntö majailevat melko korkealla. Kaikki 95 hevosta ovat käytössä, kun kone kiekaisee 11,500 kierrosta, huippuvääntö on pari tuhatta rundia alempana. Noin korkealle konetta harvemmin tulee kierrätettyä, mutta tarvittaessa Fazeri poistuu paikalta liukkaasti. Nuhaisuuttakin voi pitää melko suhteellisena käsitteenä, kiltistikin ajaen kovin monen auton takavaloja ei tarvitse katsella. Vedon tasaisuus ja varsinaisen piikin puuttuminen saavat kuskin hämääntymään, aasinpotkuttakin nopeusmittarin neula nousee ripeästi kolminumeroisiin lukuihin. Kakkosella pääsee moottoritienopeuksiin ennen punarajaa, tämän jälkeen vaihteet ovat melko tiheät. Maantie- ja moottoritieajossa kierrokset pyörivät 5000 kieppeillä. Tiukoissa ohitustilanteissa kannattaa hakea paria pykälää pienempää vaihdetta, kuutosella ollaan turhan kaukana vääntöalueesta hyvää kiihtyvyyttä ajatellen. Pystyhkö ajoasento voisi altistaa kuskin ajoviimaalle voimakkaasti, mutta spoileripleksi ohjaa ilmavirran melko hyvin suurenkin kuskin ohi ja yli.
Mitä jäi käteen?
FZS 600 on fiksu pyörä. Sorasiirtymiä lukuunottamatta se viihtyy kaikissa oloisuhteissa, kierroksia käyttämällä luonnettakin löytyy. Kaikki ominaisuudet ovat tasapainossa, toisaalta mikään piirre pyörässä ei myöskään aiheuta suuria väristyksiä kypärän sisällä. Kaikkein mukavinta oli paiskoa pyörää mutkasta toiseen sopivan syheröisillä teillä, alle 200 kg:n jäävä kuivapaino ja ilmeisen onnistunut ergonomia tekevät Fazerin ketteräksi mutta eivät silti lainkaan levottomaksi. Lisäksi suorituskyky on todellisuudessa kovaa luokkaa, reilun 220 km/h:n huippunopeus ja noin neljän sekunnin kiihdytys satasen nopeuteen eivät juuri todellisesta nuhaisuudesta kieli. Tämän kokoluokan pyörä on verrattain edullinen hankkia ja omistaa ollen silti täysiverinen prätkä, jonka ominaisuudet eivät ensimmäisen kauden jälkeen lopu kesken. Lisätietoja Yamahasta saat Kaitsulta numerosta 040-533 0548.
