Triumphin keskiluokan nakupyörien historia ulottuu vuoteen 2007, jolloin Street Triple-malli julkaistiin kookkaamman Speed Triplen imussa. Mylly oli peräisin ratapyörä 675 Daytonasta, mutta huipputehosta nipistettiin 15 heppaa.
Reilun vuosikymmenen takaisen Daytonan huipputeho oli 123 hevosvoimaa. Lukema on täsmälleen sama kuin Street Triplen uusimmassa kehitysversiossa. Huippuvääntöä pienehköstä padasta irrotetaan 77 Nm, joka saavutetaan vasta 10800 kierroksen kodalla. Moottori on siis varsin ylävireinen.
Trumpan kolmisylinterinen pikkumoottori on uskomattoman hieno tapaus. Ensimmäisen sukupolven 675-kuutioinen moottori tunnettiin lineaarisesta tehokäyrästä, jota ovat hämmästelleet ja sivusta kateellisena katselleen monet muut prätkämallit.
Samat ominaisuudet pätevät myös uuteen 765-koneeseen, joka nähtiin katukolmosessa ensimääisen kerran vuonna 2017. Nyt konetta on jälleen paranneltu, mutta huipputeho on ennallaan. Muutoksia on tapahtunut erityisesti keskialueen väännössä.
123 hevosvoiman irrottaminen pienestä moottorista on kelpo suoritus, mutta luku ei tunnu tekevän oikeutta todellisuudelle. 123 hevosvoimaa tuntuu reaalimaailmassa alaspäin liioitellulta, sillä yläkierroksilla Triumph laulaa niin kauniisti, että kyseessä luulisi olevan selvästi tehokkaampi ja isompi voimanlähde.
Moto2-luokan moottori katunakussa?
Hymyn korviin nostattavalle tehontunteelle löytyy yksinkertainen selitys. Moottorin lähtökohtana on nimittäin Moto2-luokan 765-kuutioinen voimanlähde. RS-version mylly on Triumph-insinöörien mukaan 90-prosenttisesti sama kuin kilpureissa. Sen omistaja saa siis maksimiannoksen Moto2-tekniikkaa katupyörämuodossa.
Edelliseen versioon verrattuna moottorin suurin ero on väännössä, jota uudessa Street Triplessä on 9% aiempaa enemmän. Määrä kuulostaa ja toisaalta ei kuulosta suurelta. Näin pienessä moottoripyörässä eron huomaa selkeästi, sillä voima on tullut nimenomaan keskialueelle.
Keskialueen väännön parantuminen tarkoittaa luonnollisesti sitä, että arkikäytössä voimaa ja vääntöä on mukavasti lisää. Mutkapätkillä pyöriminen ja kaupunkiajo ovat mukavampia suorittaa, mutta yhtä lailla helpotusta tulee myös rata-ajoon, jossa keskialueen vääntö rauhoittaa ajosuoritetta.
Uusi moottori vie jo valmiiksi keskiluokan kuninkuutta hallussaan pitävän Triumph Street Triple 675 RS:n entistä kaueammaksi kilpailijoistaan. Kun alusta ja jarrut ovat entuudestaan huippuluokkaa, on Triple RS paketti, jolla ei voi mennä harhaan.
Triumph on kevyt ja ketterä käsitellä, mikä johtuu hyvän alustan lisäksi myös keveydestä. Siinä missä 1000-kuutioisten nakujen kuivapainot painuvat helposti lähemmäs 200 kiloa, painaa RS vain 166 kiloa.
Street Triple ohjautuu millimetrin tarkasti mutkiin ja on ajossa rauhallinen ja johdonmukainen. Kun ajolinjan valitsee, noudattelee Triumph sitä kiltisti. Mutta pyörä ei vikuroi silloinkaan, kun kuski haluaa jostain syystä päivittää ajolinjansa parempaan kesken kaiken.
Pyörän päällä on helppo liikkua, sillä pyörä on varsin kapea ja polvet ovat lähtökohtaisesti lähellä toisiaan. Se on kapean moottorin ja rungon ansiota. Polvikulma on hieman tiivis, mutta ei suuremmallekaan kuskilla mahdottomuus.
Ratapoyörä ilman muovikuoria
Triumph Street Triple 675 RS on kaikilta ominaisuuksiltaan ehta ratapyörä, mutta katteista riisuttu sellainen. Myös ajoasento on supersporteja pystympi, mutta silti eteenpäin nojaava. Kompromissiksi se hipoo täydellisyyttä.
RS-malliin on vihdoin saatu vakiovarusteeksi molempiin suuntiin toimiva quickshifter. Sen avulla Trumpan ohjaimissa voi potkia pykälät sisään raakana ilman kytkintä. Varuste on erityisesti radalla loistava kapine, mutta mielellään sitä käyttää myös katuajossa.
Oikeastaan ainoa kehityksen paikka uudessa Triplessä on todella epäselvä mittaristo. Sen lukeminen on todella hankalaa. Kontrasti ei riitä aurinkoisella säällä ja kierroslukumittarista ei saa suoraan sanoen mitään selvää.
Kiekkakello näyttää kierrosluvun jonkinlaisella aaltoviivalla, joka nousee ja laskee mittariston reunoilla. Sen väri vaihtuu vihreästä keltaiseen ja lopulta punaiseen, mutta kierrosten määrästä ei ole mitään hajua. Aaltoviivojen tueksi kierrosluku näytetään myös numeroina, mutta sitä ei missään nimessä ehdi katsella ajon aikana, eikä sitä ilman kiikareita edes huomaisi.
Pieni kysymysmerkki ja makuasia uuden katukolmosen kohdalla on etulyhtyjen muotoilu, joka on vuosien saatossa kehittynyt pyöreistä lampuista soikeisiin ja niin edelleen. Uusimman sukupolven tuplavalot ovat aiempaa sirommat ja niiden päälle on ilmestynyt lediviivat. Harvoin sanonta pitää paikkansa, mutta Street Triplessä ennen oli paremmin. Mutta vain etuvalojen suhteen.
Kokonaisuutena Triumph ei jätä kilpailijoilleen mahdollisuuksia haastaa keskiluokan kuningasta. Japanilaisvalmistajien aseet ovat tylsiä, eivätkä italotkaan oikein pysy perässä. Ainoa potentiaalinen haastaja löytyykin Euroopasta: KTM 890 Duke. Se jää nähtäväksi, voiko KTM haastaa nykyistä valtiasta.
Tuomas Rajala
Kehuja: jumalainen moottori, ajo-ominaisuudet kadulla ja radalla, oikeasti ratavalmis arkipyörä
Parantamisen varaa: mittaristoa hyvin vaikea lukea
Lisätietoa: http://biketeam.fi/moottoripyorat/triumph_moottoripyorat/supersports___roadsters/uusi_triumph_street_triple_rs/?ominaisuudet=
