Retroa ja adventurea yhdistelevä V85TT on Moto Guzzille selvästi jonkin uuden alku. Se voi hyvinkin olla prätkä, jolla Guzzi vihdoin breikkaa isommin moottoripyöräilevän kansan huulille. Tai sitten se jää kuriositeetiksi ja underground-hitiksi.
V85TT iskee luokkaan, jossa on tätä nykyä todella reippaasti tunkua. Keskiluokan adventurepyörät ovat jatkuvasti suositumpia ja malleja löytyy käytännössä lähes jokaiselta prätkävalmistajalta niin Euroopasta kuin Japanista.
Adventureluokkaa ovat hallinneet jo pidemmän aikaa BMW ja KTM, jotka kehittelevät rinta rinnan toinen toistaan upeampia adventurepyöriä, joilla voi hoidella niin kaupunkiajon kuin seikkailut tiettömillä taipaleilla. Nyt siihen rakoon on iskemässä nyt myös italialaisvalmistaja Moto Guzzi.
Tällä kaudella kyyti on keskiluokassa todella kylmää, sillä ostajista on kinaamassa ainakin BMW:n F850GS ja F750GS, KTM 790 Adventure, Yamaha Ténéré 700, Triumph Tiger 800 ja Ducati Multistrada 950. Kun pakkaan lisätään myös suuremmat adventuret, alkaa valintaa olla 15 pyörän verran. Joten helpolla ostajia ei tule Moto Guzzi saamaan.
Guzzi ei suinkaan ole liikenteessä adventurepuolella ensimmäistä kertaa, sillä italialaismerkki on valmistanut Stelvio 1200:aa vuodesta 2007 lähtien. V85TT on kuitenkin toista maata, sillä se ei tietyllä tapaa edes pyri haastamaan kilpailijoita, vaan tuomalla peliin erilaisen vaihtoehdon.
Rumilus vailla vertaansa
V85TT ei näytä yhdeltäkään muulta tuotannossa olevalta adventure-pyörältä. Siitä huokuu vahva retroilu ja ulkonäkö jakaa mielipiteet. Ensisilmäyksellä Guzzin rumuudelle ei kovin moni pyörä vedä vertoja.
Moto Guzzin kaksi pyöreätä etuvaloa yhdistettynä crosstityyliseen etulokariin, Salvador Dalin maalauksesta reväisty tankkiin ja sivuille työntyvään V2-koneeseen todella haastaa kauneuskäsitykset. Se ei ole italialaiskaunotar, vaan suohirviö, joka ei tunnu juuri katselleen peiliin ennen ulos lähtemistään.
Kun Guzzia katselee pidempään, alkaa siitä löytää myös kauneutta. Kirveellä veistetyn oloinen putkirunko on jätetty monessa paikassa näkyviin ja suureen rooliin tarkoituksella. Poissaolollaan loistaa hienostunut alumiinirunko ja moderni ilme.
Vaikka ulkokuori on retro ja karu, on sisällä paljon modernia tekniikkaa: säädettävät ajotilat, ride-by-wire-kaasu, ABS-jarrut, luistonesto, vakionopeudensäädin, LED-ajovalot ja TFT-mittaristo. Varusteet ovat pitkälti vastaavat kuin luokan muissa kisaajissa.
Moni asia Moto Guzzi V85TT:ssä rakentuu perinteisen oloisen V2-moottorin ympärille. Tässä tapauksessa se on 850-kuutioinen ja varsin matalaviritteinen. Tehoa ja vääntöä otetaan molempia tasalukema 80.
Pehmeää pörinää
Jos Guzzi poikkeaa muista ulkonäkönsä suhteen, niin tilanne on sama myös moottorin kanssa. 80 hv ja 80 Nm eivät ole omiaan tarjoamaan räjähtävää kiihtyvyyttä, vaan enemmänkin pehmeää pörinää. Ero on vaikkapa BMW F850 GS:ään ja KTM 790 Adventureen melkoinen. Siinä missä BMW ja KTM ovat kiivaita tehopakkauksia, on Guzzi lempeä jättiläinen.
Pehmeän papattava moottori on sympaattinen, mutta vaikka siitä haluaisi kovasti tykätä, on se suoraan sanoen vaikea. Moottorissa on yksinkertaisesti aivan liian vähän paukkua kuljettamaan yli 200 kiloa painavaa pyörää. Teho- ja vääntökäyrä on tasaisen lattea kaikilla kierrosalueilla. Sitä on käytännössä aina hieman liian vähän.
Jos Guzzin haluaa saada lennätettyä räjähtävään lähtöön, saa kaasua annostella kuin mopossa. Käytännössä kaasu pitää kääntää rullalla jokaisella vaihteella, eikä sekään oikein tunnu riittävän. Guzzin kanssa joutuu oikeasti miettimään missä kohdassa sillä uskaltaa lähteä ohittamaan edessä ajavaa.
Mutta toki V85TT:ssä on etunsa, se on nimittäin varsin leppoisa pyörä, joka koneen luonteen vuoksi sopii myös aloittelijoille. Sen kanssa ei tule tilannetta, että pyörä riistäytyisi hansikkaasta vikuroivan luonteensa kanssa. Tosin pyörä on kookas ja korkeahko, joten ihan ensipyöräksi sitä ei alle kaksimetriselle voi varauksetta suositella.
Mukava matkalehmä
Kyseessä ei siis ole räyhäpyörä, vaan Guzzin vahvuudet ovatkin aivan muualla. Maantiellä se on erittäin vakaa moottoripyörä, jossa on paljon järkälemäisen matkapyörän fiilistä. Vaikka kyseessä onkin keskiluokan adventure, tuntuu se paljon kokoistaan suuremmalta ja vakaammalta.
Parhaimmillaan Guzzi on leppoisassa kruisailuvauhdissa taajaman ulkopuolella. Vaikka massaa tuntuu startissa olevan paljon, unohtuu se kaikki mutkapätkille. Kallistuksissa V85TT on hämmästyttävän johdonmukainen ja helppo ajettava.
Myös hiekalla homma sujuu, vaikka painoakin on. Maasto-ominaisuuksista kielii myös ajotilavalinta, jonka yksi tila on suunniteltu off-road-ajoa silmällä pitäen. Off-road –tilassa takapyörän ABS-jarru on kytketty pois, mikä helpottaa ajamista hiekalla huomattavasti.
V85TT:n alustasta löytyy perussäädöt, eli esijännitys ja paluuvaimennus. Niitä naksuttelemalla alustasta saa mieleisensä. Jousitus on tehdasasetuksilla varsin toimiva ja hyvä, mutta optiona myös Guzziin kaipaisi sähkösäätöistä alustaa, sillä tätä nykyä adventure-pyörissä sellainen on usein tarjolla ainakin lisävarusteena. Lisäksi Guzzista puuttuvat myös kaarre-ABS:t ja shifteri, mutta toisaalta ne eivät pyörän luonteeseen edes sopisi.
Matkapyöränä V85TT on erinomainen, sillä polvikulma on miellyttävän loiva, vakionopeudensäädin tekee ajamisesta rentoa ja tankin kapasiteetti on luokan paras. 23 litran tankilla käyttösäde on parhaimmillaan 450 kilometrin paremmalla puolella. Mukavuutta lisää myös luokan ainoa kardaaniveto.
Moto Guzzi V85TT on kuuluu siihen kastiin moottoripyöriä joista haluaisi kovasti tykätä. Periaatteessa kaikki on kunnossa, sillä hintakaan ei ole italialaiseksi paha. Perusvärityksellä hinta on alle 16 000 euroa. Ponneton moottori vain pilaa muuten kovin potentiaalisen kokonaisuuden. Jos löylyä olisi vaikka 15 heppaa lisää, nostaisi se Guzzin lähemmän keskiluokan kärkikahinoita.
Tuomas Rajala
Kehuja: karskin ruma ulkokuori, ajettavuus hiekalla, varustelu, hinnoittelu
Parantamisen varaa: ankea moottori
