Ranskalainen Mash on uusi tuttavuus moottoripyörämaailmassa. Vuonna 2014 perustettu merkki tuo markkinoille retrohenkisiä halpisprätkiä, joiden ajatus ei ole kilpailla valtamerkkien kanssa, vaan tarjota vaihtoehto massalle.
Sen Mash toden teolla tekeekin. Mallisto koostuu scramblereista, Café racereista ja retronakuista. Onpa mukana myös yksi adventure-mallikin. Voimanlähteinä toimii mallista riippuen 125-, 250- tai 400-kuutioinen moottori.
Ronskein motti on siis 400-kuutioinen yksimukinen, jonka perusta on Hondan kasari-XBR:ssä. Ranskalainen Mash hankkii moottorinsa lisenssivalmistajalta ja samaa voimanlähdettä käytetään myös tuoreesti Suomeen rantautuneissa SWM-pyörissä.
Perus, perus, perus
Moottorin kokoonpano on yksinkertainen. 400-kuutiota, yksi sylinteri ja ruiskutusjärjestelmä. Kytkin on kuivasumppu ja jäähdytys toimii ilmalla. Voimaa kokonaisuudesta riivitään 27 hevosvoimaa. Mikään raketti ei siis ole kyseessä.
Moottori on sinällään varsin mallikas tapaus. Se ei tarjoa veret seisauttavaa suorituskykyä tai äänimaailmaa, joka herättäisi pahennusta. Äänimaailma on vaimea, mikä johtuu tukkoon vedetyistä vaimentimista, joiden tilalle kannattaa harkita vaihtavansa uudet rännit heti ostohetkellä.
Teknisesti pyörä Mashin Café Racer edustaa varsin vaatimatonta linjaa, vaikka se onkin varustettu ABS-järjestelmällä. Sille tosin ei juuri ole tarvetta, sillä ABS löytyy ilman sen kummempia järjestelmiä. Jarrut nimittäin ovat niin heikot, että ne saavat juuri ja juuri Mashin pysähtymään. Luistonestollekaan ei näillä tehoilla ole mitään käyttöä.
Ulkonäöltään Mash on reteä retro: pinnavanteet, kammottavan kokoinen etukate ja lankkumainen penkki henkivät mennyttä kilpuriaikaa. Putkirunko näyttää siltä, että se voi katketa kahtia minä hetkenä hyvänsä. Kahden vuoden takuu kuitenkin nostaa luottoa hieman.
Ajettavuudeltaan Mash on niin retroa kuin olla ja saattaa. Yli 80 km/h:n nopeudet nostavat kylmän hien pintaan, sillä ajotuntuma on hutera. Ehkä se johtuu siitä, että nykypyörät ovat lähtökohtaisesti vakaita ja johdonmukaisia. Mash on toista maata.
Ulkonäkö hämää
Mutkatiellä Café racer ei houkuttele ilotteluun, vaan pikemminkin hiljaiseen putputteluun. Siinä mielessä ulkonäkö hämää, sillä tavallisesti Café racerilla pitäisi halko ilmaa ratamaalausten välissä.
Pitkärunkoinen kahvilakilpuri on raskas ajettava. Pitkän pyörän päällä joutuu kurkottamaan kohti stongaa, joka on laitettu alas. Penkki viistää hieman alaspäin perää kohti, minkä vuoksi sillä valuu jatkuvasti taemmas. Mikään pitkien siivujen nielijä ainakaan Café Racer –versio ei ole.
Mashin paras valttikortti on hinnoittelu. 400-kuutioinen Café Racer maksaa kotimaan autoverolla hieman yli 6000€. Siihen ne valttikortit ulkonäön lisäksi jäävätkin.
Mash haluaa ratsastaa prätkäilijöiden sydämeen rehdillä retroilulla, mutta laatutietoisen valinta pyörä ei välttämättä ole. Vaikka kaikki toimii periaatteessa moitteetta, kiusaa Mashia muun muassa onneton vaihdelaatikko. Se on niin suurpiirteinen, että pykälät menevät sisään vähän sinne päin.
Risteyksessä seisoessa lootasta saa hakea vapaata minuuttikaupalla. Useimmiten sen kanssa käy niin, että valot ehtivät vaihtua vihreälle ennen kuin Mashin aski antautuu neutraaliin asentoon.
Ranskalaiselle retromallille on hankalaa löytää vertailukohtia. Lähimpänä niiden tunnelmaa on erityisesti italialainen SWM, joka on laadullisessa mielessä vastaava. Pidemmän linjan valmistajista lähimmäksi tulevat Triumphin Bonnevillet ja BMW RnineT –sarja. Ne kuitenkin ovat laadullisesti valovuoden päässä Mashin halpishengestä.
Mashia tuskin tullaan hankkimaan kilsoja kerääväksi käyttöpyöräksi, vaan enemmänkin satunnaiseen kruisailun tarpeeseen. Sellaisessa käytössä esimerkiksi muodollisesti pätevä Café Racer TT40 on varmasti omiaan.
Tuomas Rajala
Kehuja: upean näköinen retropeli, hinnoittelu
Parantamisen varaa: laatu, vaihteiston toiminta, ajotuntuma, jarrut
