Vuonna 2021 pyöreät 100 vuotta täyttänyt Moto Guzzi esitteli juhlan kunniaksi kokonaan uuden pyörämallin, joka iskee sporttisten matkapyörien luokkaan uunituoreen ja modernin tekniikan turvin. Pyörämerkkinä Moto Guzzin mielsi helposti vielä joitain aikoja sitten ehkä hieman marginaalisemman harrastajaporukan pyöräksi ja malleihin tuli suhtautua enemmän leppoisalla fiilistelymielellä kuin teknisiä ominaisuuksia kyttäämällä.
Ajat muuttuvat ja Guzzikin siinä mukana. Moto Guzzin kasvojen pesun aloitti muutama vuosi sitten esitelty moderni V85 TT seikkailupyörä, joka teki vaikutuksen niin ominaisuuksillaan, kuin merkille kuuluvalla omintakeisuudellaankin. 100-vuotismalli V100 Mandello on myös kaikilta osiltaan täysin uutta suunnittelua, eikä siinä käytännössä ole samaa vanhojen mallien kanssa kuin se Guzzin tärkein tavaramerkki, eli pitkittäin asennettu 90-asteinen V2-moottori ja tietysti kardaaniveto.
Pääosaa Mandellossa näytteleekin uusi moottori, jonka eri kehitysversioita on jatkossa tarkoitus nähdä muissakin Guzzin tulevissa malleissa. Kokoa nestejäähdytteisellä ja neliventtiilisellä koneella on Mandello- viritteisenä 1042-kuutiota ja tehoa se tuottaa 115 hevosvoimaa. Vääntöä V2 kirnuaa 105 Nm, jonka turvin Guzzi kiihtyy isollakin vaihteella rivakasti. Valmistajan mukaan 82 % huippuväännöstä on tarjolla jo 3500 kierroksen paikkeilla, mikä moottorin vaivattoman vedon perusteella pitänee myös kutinsa.
Sutjakka ja sporttinen matkapyörä
Ulkonäöltään Mandelloa ei ensivilkaisulla Moto Guzziksi tunnista, muuten kuin sivuilta yläviiston sojottavista sylintereistään. Näyttävän näköinen yksipuoleinen takaswingi käsittää kardaanin ja perän, joiden kautta voima siirtyy takapyörälle. Kaikkiaan Mandello on muodoiltaan melko siro ja sporttisen näköinen, varsinkin kun vakiovarusteena oleva sähkösäätöinen pleksi on ala-asennossaan.
Mandellosta on tarjolla kahta eri mallia. Perusversio maksaa 20 890 €, joka on jo melkoisen hyvin varusteltu sekin. Vakiona on mm. neljä ajomoodia, vakionopeudensäädin, sähkösäätöinen pleksi, LED-valot ja 5” TFT-näyttö. Ensimmäisen kerran Moto Guzzissa on nyt myös kuusiakselinen liiketunnistin, jonka myötä kehittyneempi säädettävä luiston- ja keulimisenhallinta sekä kaarre-ABS-jarrut ovat tosiasioita.
Nyt koeajetun S-mallin hinta on 24 190 euroa ja tällöin mukaan tulee semiaktiivinen Öhlins Smart EC 2.0 -jousitus ja molempiin suuntiin toimiva quickshifter-vaihdeavustin, molemmat ensikertaa Moto Guzzissa nekin. Lisäksi pakettiin kuuluu kahvalämppärit, rengaspainevalvonta ja TFT-mittariston bluetooth-yhteys. Hidastuspuolellakin on panostettu komponenttien laatuun ja etenkin sporttisuuteen. Edestä löytyy nelimäntäiset Brembon radiaalit 320-millisillä levyillä ja myös takajarru on saman valmistajan tuote.
Tuttu Moto Guzzin soundi ja fiilis
Käynnistysnapin painallus herättää jykevän twinin henkiin ja Mandello heilahtaa vienosti sivusuunnassa. Moto Guzzin koneiden ominaisuus, pitkittäisen kampiakselin aiheuttama sivuttaisheilahdus kaasua avatessa on uudessa moottorissa saatu vaimennettua erittäin hyvin. Ilmiö on toki havaittavissa terävämmin kaasutellessa, mutta häiriöksi siitä ei ole.
Käyntiääni on silti tutun Guzzimaista jytinää ja moottorin sisäisten massojen liikkeen tuntee asiaan kuuluvalla tavalla. Myös vaihteen kytkeytymisen huomaa muustakin kuin pelkästä vaihdenäytöstä. Pykälä kytkeytyy selvän kolahduksen säestyksellä ja Guzzi lähtee liikkeelle roisin väännön turvin miltei pelkällä kytkimen nostolla.
Kohtuullisen kompaktista ulkomuodosta huolimatta Mandellon paino nousee tankattuna 233 kilon lukemaan. Oman osansa massaan tuo uusi runko, joka alumiinin sijaan on teräsputkesta valmistettu, mutta toisaalta matkapyörän ollessa kyseessä, ei muutama ylimääräinen kilo maailmaa kaada. Liikkeellä paino ei tunnu käytännössä juurikaan ja Mandello on helppo käsiteltävä kaupunkiajossakin.
Ajoasento on melko pysty ja matka-ajoon käypäinen, mutta sopii hyvin aktiivisempaankin ajoon. Suoralla tiellä Moto Guzzi kulkee suuntavakaasti ja on erittäin mukava matkakumppani, vaikka kyytiläisenkin kanssa. Takajousen esijännitys säätyy vasemmalla kyljellä olevasta pyöriteltävästä rullasta, jolla pyörän saa säädettyä tasapainoiseksi kuormasta riippumatta.
Semiaktiivinen Öhlins-alusta takaa vakaan ajotuntuman
S-mallin vaimennukset säätyvät sähköisesti ja mukautuvat ajotyyliin kuskin valinnan mukaan joko sporttisesti tai mukavuuspainotteisemmin. Kaikkiaan Öhlinsin alusta toimii maineensa veroisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Kahden automaattisen perusasetuksen (Automatic Dynamic ja Automatic Comfort) lisäksi vaimennuksia voi säätää sähköisesti oman mielen ja ajotyylin mukaan, jos automatiikan tekemät ratkaisut eivät miellytä.
Dynamic-asetuksella alusta on erittäin jämäkkä ja mutkien loiventuessa tulee melko nopeasti vaihtaneeksi takaisin Comfortille jolloin meno on huomattavasti pehmeämpää. Asetusten muutokset on helppo toteuttaa loogisesti toimivan käyttöliittymän kautta ohjaustangon vasemmanpuoleisesta kahvasta. Ajomoodeja on tarjolla neljä, (Sport, Road, Tour ja Rain) joista jokaisen voi räätälöidä monipuolisesti mieleisekseen moottorikarttojen, luistoneston ja jousitusasetuksienkin osalta.
Painopiste on keskitetty hyvin ja Guzzi on kuin kotonaan syheröisellä mutkatiellä. Kaarteissa ajokäytös on vakaata ja Mandello kääntyy kevyesti sinne mihin pitääkin. Hidastuksissa Brembon nelimäntäiset satulat antavat loistavan tehon ja tuntuman, joten jarrutukset voi kovemmassakin ajossa jättää huoletta milteipä viimetinkaan.
Raju, mutta sivistynyt voimanlähde
Mandelloa voi matkaisasta luonteestaan huolimatta paiskoa mutkiin hyvinkin sporttisesti ja nautiskella täyteläisesti kuskin toiveisiin vastaavan moottorin voimasta. Kone vetää V2-moottoriksi hämmästyttävän jouheasti jo ihan alakierroksilta asti. Vetoalue alkaa käytännössä n. 2000 kierrokselta, joten kuutosvaihteella kaasun voi kääntää täysin auki jo taajamanopeuksista.
Kuski tuntee myllyn työskentelyn haarukoissaan, mutta kaikkiaan iso twini käy hyvin tasaisesti, eikä värinät ole häiriöksi millään kierroksilla. Kone tuottaa reipasta voimaa nousujohteisesti koko kierrosalueelle, kunnes rajoitin katkaisee menon 9500 kierroksen kieppeillä sivistyneen pehmeästi. Välitykset ovat melko tiuhat, joten kiihtyvyys varsinkin pienemmillä vaihteilla on erittäin rivakkaa.
Vaihteenvaihdon hetkellä tunnelma hieman latistuu, sillä ainakaan koeajopyörässä quickshifterin toiminta ei vakuuttanut. Vaihdeavustin toimi kaikkinensa hyvin epämääräisesti ja vaihde vaihtui, jos vaihtui, melkoisen loikan saattelemana. Myös alaspäin vaihtaessa pykälän kytkeytyminen oli nahkeaa, joten Guzzin sinänsä kylläkin tunnokas kytkin oli ahkerassa käytössä vaihteita vaihdellessa. Lopulta kyseessä lienee kuitenkin ohjelmistopäivityksellä korjattavissa oleva vika, joten jatkossa shifterin toiminta on todennäköisesti sujuvampaa.
Maailmanensi-illassa adaptiiviset ilmanohjaimet
Kuitenkin se mullistavin ja erikoisin uutuus mitä Moto Guzzi koko prätkäilevälle maailmalle esittelee, on V100 Mandellon adaptiiviset nopeuden mukaan säätyvät ilmanohjaimet. Katteen, tai oikeammin tankin sivuista ajonopeuden mukaan nousevien siivekkeiden luvataan pienentävän ilmanvastusta 22 % ja luonnollisesti myös suojaavan kuljettajaa matkavauhdeissa paremmin.
Ajonopeutta, milloin sirokokoiset läpyskät nousevat esiin, voi muokata näytön asetuksista ja niiden toiminnan voi myös räätälöidä jokaiselle ajomoodille erikseen. Yhdessä sähkösäätöisen pleksin kanssa siivekkeet tosiaankin ohjaavat ilmavirran tehokkaammin pois kuljettajan ympäriltä, mikä tietysti parantaa matkustusmukavuutta oleellisesti matkavauhdeissa ja pidemmillä siirtymillä.
Kuumalla kelillä tai sporttisemmassa ajossa katelasin ja ilmanohjaimet voi taas pitää pienimmillään ja antaa ajoviiman viilentää, joten tavallaan Mandellossa saa kaksi pyörää yhden hinnalla, leppoisan matkapyörän tai siron ja avonaisemman sporttipyörän. Koeajon aikana tuli ihmeteltyä moneen otteeseen, että miksi kyseistä systeemiä ole tuotu markkinoille minkään valmistajan toimesta jo aikapäiviä sitten. No Moto Guzzi ehti nyt ensimmäisenä ja tottahan järjestelyn soisi yleistyvän jatkossa muillakin merkeillä.
Sporttisten matkapyörien luokassa Moto Guzzi V100 Mandello erottuu edukseen persoonallisuutensa ja valtavirrasta poikkeavan voimalinjansa ansiosta. Lähimmäksi samaa ideaa pääsee ehkä BMW R 1250 RS, jossa niin ikään moottori on pitkittäin, mutta toki bokserimallisena. Kun japanilaiset kilpakumppaninsa Kawasaki Z 1000 SX ja Suzuki GSX-S 1000 GT luottavat rivinelosen tenhoon, Yamaha Tracer 9 GT kolmipyttyiseen ja Honda NT 1100 rivikakkoseen, on Moto Guzzin sulava ja väkivahva V-kakkonen erittäin piristävä poikkeus joukkiossa.
Sami Puskala
Kehuja: Moottorin toiminta, ajettavuus, monipuolisuus, elektronisten avustimien määrä.
Parantamisen varaa: Vaihdeavustimen toiminta.
