Ducati Monster on 90-luvun alussa tapahtuneesta ensiesittelystään saakka, ollut erittäin suosittu pyörä. Yksinkertainen rakenne, rehvakas ulkonäkö ja verrattain tehokkaat moottorit ovat olleet avaimena yli kaksi vuosikymmentä jatkuneeseen suosioon. Monsterin mieltää helposti pelkäksi räyhäpyöräksi, mutta pinnan alta se on paljon muutakin.
Uusi Ducati Monster 821 on edelleen uskollinen juurilleen. Sen olemus on voimaa uhkuvan näköinen ja varsinkin Dark-version mattamusta väritys tekee siitä hyvin pelkistetyn. Vaikka ulkonäkö onkin moderni, pyörän tunnistaa edelleen Monsteriksi yhdellä vilkaisulla. Tarkkaan mietityt yksityiskohdat paljastavat pyörän merkin ja mallin, vaikka tankissa ei tekstiä olisikaan.
Näkyville jätetty Trellis-runko, lyhyt satula sekä korkea bensatankki, joka luo ”körmyniskaisen” ja härkämäisen vaikutelman, ovat olleet Monsterin tunnusmerkkejä mallin ensiesittelystä saakka. Ulkonäön lisäksi, yhtä varma tunnistuskeino on luonnollisesti moottori ja Ducatin twinin käyntiääni.
Nestejäähdytetty Testastretta 11°
Uutukaista on jalostettu entistä enemmän käyttäjäystävällisemmäksi ja pyörästä löytyy nyt eri ajomoodeja, sekä turvallisuutta lisääviä varusteita. Moottorina toimii nestejäähdytteinen 821 kuutioinen Testastretta 11°, joka tuottaa tehoa 112 hevosvoiman verran ja vääntääkin 89 Nm. Myös pyörän huoltovälejä on pidennetty tuntuvasti.
Tiheät huoltovälit ja kalliit remontit närästivät Ducati-kuskeja takavuosina. Tehtaalla on panostettu huoltovälien pidentämiseen ja tätä kautta halvempaan ylläpitoon. Nykyään mm. Monsterin öljynvaihtohuolto tehdään 15000 km välein ja kalliimpi Desmo-huolto 30000 välein, joten ihan joka hetki ei huoltoliikkeen ovea tarvitse enää koputella.
Mallivaihtoehtoja Monsterista on tarjolla kolme. Perusmalli on mattamusta Dark, jonka hinta on halvimmillaan 14 990 euroa. Seuraava, väriltään punaisena tai valkoisena saatava Monster maksaa noin 1000e enemmän. Kallein 821-malli on Monster Stripe, josta löytyy mm. sporttisuutta lisäävät koristeraidat sekä säädettävä jousitus. Hintaa tällä lippulaivalla on 16 690 euroa.
Turvavarusteita ja ajomoodeja
Turvallisuuspuoli on 821:ssä hyvällä tolalla, pyörästä kun löytyy vakiovarusteena olevan Ducati safety packin myötä, 8-portainen luistonesto sekä ns. mutka-ABS, joka huomioi jarrutuksessa pyörän kallistuskulman. Sähköisen Ride-by-Wire kaasun ansiosta, Monsterissa on nyt tarjolla kolme erilaista ajomoodia. Ja jotta räyhäpyörän henki olisi tarvittaessa läsnä täysimittaisesti, on luistonesto kytkettävissä kokonaan pois päältä ajotietokoneen valikoista.
Urban-moodissa kone luovuttaa tehoa noin 75 hevosvoimaa ja pyörän luonne on varsin rauhallinen. Touring-asetus sopii nimensä mukaisesti rennompaan reissaamiseen ja tällöin koneesta löytyy täydet tehot, mutta sen luonne on edelleen pehmeä. Sport-moodissa se oikea Monster vihdoin kuoriutuu esiin, kun kone vastaa kaasukahvan kääntöön äärimmäisen herkästi, ja menoon tulee sitä aitoa ja alkuperäistä riiviö- meininkiä.
Etujarruina 821:ssä toimii Brembon valmistamat nelimäntäiset puristimet ja halkaisijaltaan 320 milliset levyt. Takana vauhtia hidastaa yksi 240 millinen levy kaksimäntäisellä puristimella. Käytännössä jarrut ovat tehokkaat ja tuntuma säilyy hyvänä kovemmassakin ajossa. Myöskään jousituksen toiminnasta ei moitteita tule, vaikka säätöjä perusmallin alustasta ei löydykään.
Kaupunkiajo vaatii itsehillintää
Ducati Monster 821:en koeajoon löytyi kunnolliset puitteet, kun koeajolla tarjoutui tilaisuus päästä radalle kokeilemaan Monsterin ominaisuuksia. Matka Ahveniston moottoriradalle alkoi Helsingin Viikistä, joten reissussa kerkesi tutustumaan niin pyörän kaupunki käyttäytymiseen, kuin myös matkaominaisuuksiin.
Monsterin ajoasento tuntuu heti ensi-istumalta hyvältä ja istuinkorkeus on säädettävissä 785-810 mm välillä, Asento on hieman etukenoinen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kädet eivät väsy kaupunkiajossakaan vaan käsiteltävyys on vaivatonta ja leikittelevän helppoa. Varsinkin Sport-moodilla ajaessa meno on hyökkäilevää ja provosoivaa, mutta kun kysymys on Monsterista, se on ainoa oikea ajo-moodi.
Vaihtoehtoisten ajo-asetusten eron havaitsee selvästi, mutta Monsterin luonteeseen nyt vain kuuluu hyökkäävä ja härski asenne. Nopeasta kaasunvasteesta huolimatta, voiman annostelu on tarkkaa ja helppoa. Liikennevaloista 821 pomppaa liikkeelle, kuin nappi housuista ja kuljettajan itsehillintä on koetuksella joka kerta kun kaasun kääntää auki.
Matka-ajokin maistuu
Moottoritien auetessa paljastuu Ducatin yllättävän hyvät matkaominaisuudet. Matkaa voi taittaa suomalaisella kattonopeudella väsymättä pidemmänkin siivun, vaikka tuulen suojaa ei käytännössä ole lainkaan. Lisävarusteena Monsteriin on saatavilla Touring Pack, joka sisältää tankki- ja sivulaukut sekä pienen pleksin. Näillä eväin Möröllä voisi kuvitella heittävänsä vaikka napakan Euroopan ”turneen”.
Oikeastaan ainoa moite Monsterin pidempää matkakäyttöä ajatellen on korkeilla kierroksilla esiintyvät moottorivärinät, jotka tuntuvat lähinnä ohjaustangossa. Värinöinti ilmenee kuitenkin vasta, kun kierrokset lähentelevät yli 8000 rpm:n lukemia, joten suomalaisilla laillisilla nopeuksilla ajaessa ongelma ei ole kovin perustavanlaatuinen.
Muutoin moottorin ominaisuudet ovat erittäin tasapainoiset, meheviä moottoriääniä myöten. Ducatin vakioputkisto päästää ilmoille suhteellisen kovat äänet, ja Monster kuulostaa jo vakionakin sellaiselta, jolta Ducatin kuuluukin kuulostaa. Ahveniston moottoriradan melumittauksen pyörä läpäisi rimaa hipoen, joten pelkkien äänien takia tarvikeputkea tuskin tarvitsee hommata.
Rata-ajossa kuin kotonaan
Radalla Monsterin helppo ajettavuus vakuuttaa kuljettajansa ja luottamus pyörään syntyy jo parin lämmittelykierroksen aikana. Moottorin vetoalue alkaa reilusta 3000 kierroksesta ja jatkuu tasaisena jossain 10000 kierroksen jälkeen sijaitsevalle rajoittajalle. Koeajopyörä oli käytännössä uunituore ja kilometrejä takanaan vielä varsin vähän, joten aivan viimeisimpiä paukkuja Ducatista ei vielä raaskinut repiä irti. Tästä huolimatta Monsterista ja sen moottorin toiminnasta rataolosuhteissa sai melko hyvän käsityksen.
Koneen 112 hevosvoimaa jaksaa viedä harrastajatasoista kuskia radalla erittäin pirteästi. Varsinkin Ahveniston kaltaisella syheröisellä ja verrattain hitaalla radalla Ducatin tehot riittävät mainiosti aikaansaamaan oikeaa vauhdin tuntua. Alusta toimii hienosti ja tiukkoihin mutkiin voi painaa vauhdilla luottavaisin mielin. Pyörän kallistusvarat riittävät hyvin ja Brembon jarrut hoitavat hommansa kerta kerran jälkeen vailla väsymisen merkkejä.
Ainoastaan täyskaasukiihdytyksessä ohjaustangossa ilmeni, ilmeisesti etupään kevenemisestä johtuvaa lievää levottomuuden tuntua, mikä korostui Ahveniston taka- maalisuoran välisessä nopeassa kaarteessa. Tällöin pyörällä oli vauhtia kuitenkin 150 km/h ja siitä yli, joten mistään isosta ongelmasta ei ole kysymys. Mutkien ulostuloissa Monster nostaa tarvittaessa keulaa kevyen tuntuisesti ja meno sanalla sanoen hemmetin hauskaa.
Jonkinasteisista ennakkoluuloista poiketen, Ducati Monster 821 osoittautui erittäin monipuoliseksi, mutta myös hauskaksi moottoripyöräksi jonka satulassa viihtyy milteipä olosuhteista riippumatta. Monster Darkin alle 15000 euron hinta tuntuu myös houkuttelevalta ja on ominaisuuksiin nähden hyvin kohdallaan.
Sami Puskala
Kehuja: Monipuolisuus, ajamisen hauskuus, moottorin ominaisuudet
Parantamisen varaa: Moottorivärinät yläkierroksilla
