Räyhäpyörä-ikonin viittaa harteillaan kantava Monster 1200 kävi läpi melko mittavan uudistuksen tälle vuodelle. Kasvojen kohotuksen pääosaa esittää päivitetty Testastretta 11-moottori joka on paitsi aiempaa tehokkaampi, myös päästöiltään pienempi.
Alati kiristyvät päästönormit pakottavat myös prätkävalmistajat ahertamaan moottoreidensa vihreyden eteen, ja vuoden alussa voimaan tullut Euro 4- säädös on varmasti aiheuttanut harmaita hiuksia yhdelle, jos toisellekin insinöörille. Varsinkaan prätkäpuolella päästöjen jatkuva alentaminen ei liene se helpoin temppu, kun moottoritehojen radikaali pudottaminen ei tule kysymykseen.
Uuden Monsterin kohdalla ei tehovajeesta tarvitse ainakaan suuremmin kärsiä. Kooltaan päivitetty moottori on sama 1200 kuutiota kuin ennenkin ja tehoa se tuottaa nyt 150 hevosvoimaa. Lukema on 15 hevosvoimaa suurempi kuin ennen ja vääntökin on lisääntynyt 8 yksikköä 126 Newtoniin asti, joten kulkuhaluja riittää pienentyneistä päästöistä huolimatta.
Moottorin rahkeet riittävät nyt aiempaa paremmin haastamaan luokkansa muita kilpailijoita, vaikka aivan terävimpään kärkeen, kuten esim. KTM Super Duken, tai BMW S1000R:n tasolle se ei numeroiden mukaan yllä. Suurta huipputehoa tärkeämpää on kuitenkin tapa, jolla voima loihditaan moottorista esille. Suuresta hevosvoimamäärästä ei juurikaan hyötyä ole, jos sitä ei turvallisesti ja helposti pysty hyödyntämään.
Sivistynyt moottorinohjaus
Tässä Monsterin uuden moottorin vahvuus tuleekin esiin. Helposti käytettävää voimaa löytyy rutosti jo keskikierroksilta, mikä tekee liikenteen seassa sukkuloinnista räväkkää ja helppoa. Monsterista löytyy kolme ajomoodia, Sport, Touring ja Urban. Täydet 150 hevosvoimaa esiintyy Sport ja Touring-asetuksilla, Urban-moodissa paukkua löytyy 100 hevosen verran.
Merkille pantavaa on voiman helposti hallittava ulostulo jopa terävimmällä Sport-asetuksella. Kaasunvaste on tiukimmillaankin hyvin johdonmukainen, vailla yli-innokasta hyökkäilytaipumusta. Tuntoa riittää siinä määrin hyvin, ettei rauhallisempien asetusten käytölle ole juuri tarvetta, muutoin kuin ehkä kaikkein rankimman monsuunin yllättäessä.
Moottori vetää raivokkaasta tehosta huolimatta tasaisesti läpi koko kierrosalueen. Veto alkaa 2000-3000 kierroksen välimaastosta ja 4000- 5000 jälkeen alkaakin olla jo täysi rähinä päällä. Tästä eteenpäin elämä onkin yhtä juhlaa ja voima lisääntyy tasaisesti rajoittajalle saakka ilman varsinaisia tehopiikkejä. Mylly on twiniksi myös melko värinätön, joten kierroksilla kelpaa leikkiä ilman käsien puutumista.
Uuden moottorin lisäksi muutoksia on tehty ajogeometriaan sekä ajoa avittavaan elektroniikkaan. Isosta Monsterista löytyy nyt luistoneston lisäksi myös keulimisen esto, mikä tulee sopivasti tarpeeseen kaasua rajummin käsiteltäessä.
Toinen uusi ja niin ikään tuiki tarpeellinen turvavaruste on kaarre-ABS-jarrut, jotka ovat pyörässä vakiona. Nykyaikainen TFT-mittaristo tarjoaa aiempaa enemmän informaatiota. Mittaristo muuttaa muotoaan kunkin ajotilan mukaan ja näytössä näkyy koko ajan sen hetkiset ajonhallinnan asetukset.
S- mallissa jalostuneempi jousitus
1200-kuutioisesta Monsterista on tarjolla myös S-malli, joka eroaa perusversiosta lähinnä jousituksen ja jarrujen osalta. Perusmallin etujousitus on Kayaban valmistetta 43-millisillä pampuilla, joista löytyy kaikki säädöt. Takajousi on Sachsin, josta säätää voi esijännitystä ja paluuvaimennusta. S-mallin alusta on Öhlinsin valmistetta 48-millisellä etuhaarukalla ja se on kauttaaltaan säädettävissä.
Jarrut ovat S-mallissa Brembon järeät M50-satulat 330-millisillä levyillä, kun tavallinen 1200 tyytyy astetta pienempiin M4,32 satuloihin ja 320-millisiin levyihin. Kovin heiveröiseksi ei tosin perusmallinkaan jarruja voi luonnehtia ainakaan tuntumaltaan. Kovemmassakin ajossa vakuuttavan hidastumisen sai helposti aikaiseksi parin sormen puristuksella.
S-mallista vakiona löytyvän DQS-vaihdeavustimen saa jälkiasennettuna myös perusmalliin, mutta nyt ajetussa yksilössä sitä ei ollut. Shifteri toimii sekä ylös-, että alaspäin vaihdettaessa ja on kokemuksen perusteella ehdottomasti hankinnan arvoinen varuste.
Monsterin akseliväli on lyhentynyt reilun pari senttiä ja ajoasento on rahtusen aiempaa enemmän eteenpäin nojaava. Vaikka ranteisiin kohdistuukin hiukan enemmän painoa, epämukavaksi asentoa ei voi moittia. Kunhan matkan varrelle osuu edes jokunen mutka, onnistuu Monsterilla melko helpon tuntuisesti pidempikin matka-ajo ilman paikkojen puutumisia. Mitä nyt verrattain tiukka polvikulma aiheuttaa ajoittaista jalkojen oikomistarvetta.
Dynaamiseen ajoon asento on erittäin hyvin kohdallaan ja satulassa liikkuminen onnistuu vaivatta. Monsterin tankki on pienentynyt ulkomitoiltaan hivenen ja tilavuudeltaankin litran verran, mikä tekee ajoasennosta hiukan tilavamman. Satulan korkeus on säädettävissä 795, tai 820 millin korkeuteen, joten lyhytjalkainenkin ylettää maahan helposti. Kaikkiaan erot niin ulkonäössä kuin mitoissakin ovat vanhaan malliin verrattuna melko pieniä, mutta kuitenkin havaittavia.
Ketterä on pyörimään
Massaa pyörällä on ajokunnossa noin 210 kiloa, eikä paino pyörää liikutellessa pahemmin tunnu. Ducati kallistuu mutkiin erittäin halukkaasti ja lyhyemmästä akselivälistä huolimatta liiallista levottomuutta ei esiinny, vaikka vauhtia olisi vähän enemmänkin. Jousitus hoitaa hommansa hyvin maantieolosuhteissa ainakin kevyen kuljettajan alla. Rata-ajoon alustaa voisi kiristää pykälän tai pari.
Mutkan jälkeen kaasua availlessa Italian ori pyrkii nostamaan etusaapasta hyvinkin halukkaasti, mutta elektroniset suitset toppuuttavat tilanteen määrätietoisesti. Sport-moodilla eturengas nousee asfaltista noin 20-30 senttiä, minkä jälkeen se painuu rauhallisesti takaisin alas.
Kaasua voi Sport-asetuksellakin käsitellä melko huolettomasti, kunhan fysiikan lait pitää edes jossain määrin mielessä. Ajonhallinta toimii kaikkinensa hyvin sivistyneesti ja kuljettajalla on koko ajan tunne tilanteen herruudesta.
Kovemmassa ajossa saattaisi tunnelma lähennellä jopa euforiaa, jollei kiristyneiden normien mukaiseksi kuristettu pakoääni latistaisi sitä aneemisuudellaan. Nykyisellään moottorin muut mekaaniset äänet päihittävät jykevästi hengittävän twinin pakoäänet varsinkin kierroksilla huudattaessa ja näin ollen osa Monsterin viehätyksestä jää hieman vaillinaiseksi.
Ainakin herra Luigi Termignonin valikoimasta löytynee kuitenkin helposti nautittava lääke tähän vaivaan. Avaramman pakopöntön myötä ison Monsterin hönkäily muuttuu koko lailla sellaiseksi kuin se on tarkoitettukin.
Uuden Monster 1200:n päivitys tuntuu kaikin puolin onnistuneelta. Pienentyneistä päästöistä huolimatta teho on kasvanut tuntuvasti ja moottorin toiminta on entisestään sivistynyt. Kehittyneempi ajonhallinta ja kaarre-ABS ovat tervetulleita varusteita ja auttavat taltuttamaan entistä raivokkaamman hirviön hyvinkin salonkikelpoiseksi kaveriksi. Varmaa on, että tylsää hetkeä tämän Mörököllin satulassa ei tule.
Sami Puskala
Kehuja: moottorin toiminta, helppo käsiteltävyys, ajonhallinta, aito Monsterin henki
Parantamisen varaa: pakoputkiston vaisu äänimaailma, shifteri ei vakiona perusmallissa
