Taustaa
Benelli on koeajajalle hyvin uusi tuttavuus, tuskin yhtäkään olen liikenteessä nähnyt. Massatuote ja Benelli ovat käsitteitä, jotka eivät juuri käsi kädessä kulje. Taustatietoa
Kylmät tyypit
Kurvatessani liikkeen pihaan huomio kiinnittyi saman tien kahteen koeajoa odottavaan pyörään. Seisontatuki oli jäädä yläasentoon, niin häkellyttävä Benellien muotoilu on. TNT:n omistajan on helppo lähteä iltasella Kaivopuistoon kahville, oma pyörä löytyy 50 prätkän rivistöstä koko lailla vaivatta. Ulkonäköä on oikeastaan vaikea kuvata. Perinteisen hyvännäköiseksi sitä ei voi sanoa, häijyn olemuksen omaava ruututynnyri se sen sijaan on takuuvarmasti. Siltä tuntuu, vaikka pyörää en tässä vaiheessa ollut kuin kuolaillut. Etumaski on hyökkäävin näkemäni, putki tuijottaa suoraan penkin alapuolelta, runko
Ajoon…
Ensimmäiset parikymmentä sekuntia sujuvat painiessani laatikon kanssa, välivapaata ei tahtonut saada silmään. Vähän rytkyttelyä ja suostuttelua niin vihreä valo syttyy ja kone herää. Pata muistuttaa rakenteeltaan Triumph Speed Triplen voimanlähdettä, nestejäähdytteinen rivikolmonen on tilavuudeltaan hiukan brittivastinetta isompi, teholukema on myös eri kymmenluvulla.
Ensimmäiset kilometrit vedetään keskustassa, vähän voimaa vaativaa laatikkoa lukuun ottamatta ei huomauttamista juuri löydy. Alakierroksilla kone ei oikein toimi, tätä ei viitsi kirjata moitteeksi ennen kuin on tullut ajettua pyörää, jossa ruisku on ehditty päivittää. Vähän vajaassa kolmessa tonnissa käynti ja ääni muuttuvat terveiksi, ruuhkassa tätä korkeammalle ei kiekkoja tahdo saadakaan. Lyhyt mukulakivipätkä ja taajama päättyy tien jatkuessa motoristitaivaan muodossa; ok päällyste ja pirun nasevia mutkia. Saman tien ilmenevät Benellin konkreettiset vahvuudet. Jarrut ja alusta ovat kovaa luokkaa. TNT on hyvää ajaa kaikin puolin, turhankin hyvä, sillä kaarrenopeuksia tulee haettua hiukan korkealta… Satula on aika kova, hanuri tuuppaa puutumaan keskimääräistä nopeammin.
Entäs se kone. Alakierrosten nuhaisuus unohtuu kun kierrokset nousevat 5-6 tuhanteen. Noiden lukemien yläpuolella veto on brutaalia. TNT-tynnyri ärjäisee aivan kuten trinitroglyseriini nallin räjähtäessä, voima ei tunnu loppuvan koskaan. Putkesta kiirivä sointi saa ihon kananlihalle ja sarvet päähän. Julmaa.
Jälkilöylyt…
Benelliä on jollain tavalla hiukan hankala arvostella perinteisin menoin. Toki TNT, Triumphin Speed Triple, Buellin XB12S ja Kotarin Super Duke ovat saman kategorian pyöriä, silti uskoisin, että näistä vaihtoehdoista valinta tehdään pitkälti myös tunnepohjalta. Kaikki ovat melko hinnakkaita, eivätkä silti kaikkiin olosuhteisiin sopivia menopelejä. Toisaalta ne eivät siihen pyrikään, eivät kilpailijat, ei liion Benelli TNT. Ajetun ruutitynnyrin ajo-ominaisuuksien, brutaalin voiman ja vaikuttavian jarrujen lisäksi pyörän ehdoton suola on se kihelmöivä tunne, joka ajon aikana kropan ja pään valtasi. Sen tunteen myötä on helppo antaa anteeksi muutamia hiukan kyseenalaisia käyttöominaisuuksia. Siitäkin, että kuski ja pyörä huomataan, moni on valmis maksamaan paljon. Tämän suhteen Benelli TNT täyttää kaikki odotukset. Lisätietoja Erikoisauto Oy:n Tommilta, puh. 03-783 0116
