Seikkailupyöräbuumi lähti kovaan nosteeseen 90-luvun puolivälissä. Kehitystä oli vauhdittamassa erityisesti BMW:n GS-sarja, Suzuki DR ja Honda Africa Twin. Sittemmin valikoima on kasvanut kiihtyvällä tahdilla ja markkinoita ovat ottaneet haltuun niin japanilaiset kuin Eurooppalaiset valmistajat. Hieman yllättäen mukaan leikkiin ovat lähteneet myös italovalmistajat, jotka keskittyivät aiemmin lähinnä sporttipyöriin.
Adventureluokkaa leimaa monikäyttöisyyden lisäksi suolainen hinnoittelu. Ei ole kovinkaan kummoinen ihmettelyn aihe jos adventuresta joutuu maksamaan varusteltuna lähemmäs 30 000€. Halvimmillaankin lompakko kärsii uutena noin 15 000€, mutta silloin kyseessä on karumpi pikkuadventure.
Suosituin luokka ovat isot adventuret, joiden voimanlähteet ovat tuhannen kuution tuolla puolen. Luokassa vaihtoehtoja on melkoinen läjä, sillä kuninkuusluokassa kisaamassa ovat muun muassa BMW, Aprilia, KTM, Triumph, Ducati, Suzuki, Yamaha, Moto Guzzi ja Kawasaki.
Keskiluokassa ei juuri tunkua
Osa pyöristä on enemmän katuorientoituneita ja toinen kosiskelee hiekkateillä taivaltavia kuskeja. Hiekkateiden herruutta tavoittelee vahvimmin KTM, joka on kova tekijä kurapyöräpuolella. Tämä näkyy myös adventure-mallistossa, joka on laaja ja kattava. Ainoa puute on keskiluokan seikkailupyörä, sillä kaikki Kotarimallit ovat yli 1000-kuutioisia. Lähimpänä keskiluokkaa onkin KTM 1050 Adventure, jonka voimanlähde on nimensä mukaisesti 1050-kuutioinen twini.
Onkin hieman yllättävää, miksi keskiluokan asiakaskunnasta on taistelemassa vain kaksi varteenotettavaa mallia. BMW F800GS ja Triumph Tiger 800. Tonniluokan nuhaisemmalla puolella on toki iso kasa näennäisesti adventureiksi luokiteltavia pyöriä, mutta ne ovat enemmänkin katukäyttöön tehtyjä yleispyöriä kuin sorateiden sotureita. Muun muassa Kawasaki Versysin ja Suzuki V-Strom 650:n ajatusmaailma poikkeaa BMW:n ja Triumphin vastaavasta melko tavalla.
Kymppitonnin hintaluokassa pyörää etsivillä on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Etsiä itselleen hieman vanhempi kuninkuusluokan taistelukaveri tai lyödä rahansa uudempaan keskiluokan seikkailijaan. Vanhemman pyörän ostaminen tarkoittaa kovempaa kilometrilukemaa ja vanhempaa tekniikkaa.
Keskiluokan pyörissä ikää on useita vuosia vähemmän ja useimmiten kilometrejäkin maltillisemmin. Samalla ne pitävät sisällään tuoreempaa tekniikkaa, sillä prätkämaailman kehitys on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana lennokasta. Varustelu ja alustat ovat kehittyneet rinta rinnan moottorinohjauksen ja elektroniikan kanssa.
Vanhempikin R1200GS on edelleen pätevä laite
Toki jos puhutaan vaikkapa BMW:n R1200GS:stä, on vajaan vuosikymmenen takainen pyörä edelleen yllättävän tuoreen oloinen. Pikaisessa koeajossa piipahtanut vuonna 2007 käyttöön otettu ja 51 000 km rullattu iso-Gessu osoittautui koeajolenkillä erittäin päteväksi pyöräksi. Sitä ei juuri ole ajan hammas puraissut, vaikka rautarouva kolkuttelee jo teini-ikää.
Iso-Gessuja löytyy kymppitonnin pintaan melko rajallisesti, mutta tälläkin hetkellä myynnissä on muutamia 1200-kuutioisia GS-Bemareita, jotka irtoavat alle tuon tasasumman. Jos alleen kelpuuttaa hieman iäkkäämmän 1150-kuutioisen GS:n, kasvaa valikoima huomattavasti.
BMW R1200GS on yksi prätkämaailman myydyimmistä moottoripyörämalleista, eikä sen suosio ole ihme. Se on monen moottoripyöräilijän mielestä maailman paras moottoripyörä. Väitteeseen on helppo yhtyä. Osaavissa käsissä GS ei pelkää rujompiakaan olosuhteita, mutta erityisesti matka-ajossa se on vertaansa vailla.
Erittäin luotettavalla Gessulla voi huoletta lähteä maailmanympärysmatkalla, vaikka mittarilukema olisikin painunut 100 000 kilometrin paremmalle puolelle. R1200GS on tullut tunnetuksi erittäin hyvin kilometrejä kestäväksi ja pomminvarmaksi matkapyöräksi. Kuluttajille on liikahtanut vajaat puoli miljoonaa GS:ää, mikä on melkoinen saavutus prätkämaailmassa.
KTM dominoi hiekkatieadventureja
Kuningasluokasta kannattaa tiirailla myös KTM 990 Adventurea, joka on iso-Gessun ohella äärimmäisen pätevä moottoripyörä. Lähtöhinnaltaan 990 on hieman Gessua edullisempi, joten kymmenen vuoden ikäisen Kotarin saa helposti alle kymppitonnin hintaan.
Myös KTM 990 Adventure on varsin käyttökelpoinen ja pätevä pyörä. Se on hieman Gessua maastoisempi peli, joten jos silmissä siintävät asfalttitietä enemmän pitkät hiekkabaanat, kannattaa tarkastelun alle ottaa myös itävaltalaisvalmistajan pyörä.
KTM on myös luonteeltaan BMW:tä rouheampi ja kaksisylinterinen moottori toimii terävämmin ja tarjoaa enemmän huipputehoa. Vaikka tekniikka on pitkälti yhteneväinen GS:n kanssa, ovat pyörät keskenään varsin eriluontoisia.
Kymppitonnin pintaan saattaa hyvällä tuurilla irrota myös Yamaha Super Teneré, Triumph Tiger Explorer ja Suzuki V-Strom, mutta uudemman polven Ducati Multistradaa halajavan pitää varautua sijoittamaan pyörään muutama tuhatlappunen lisää.
Keskiluokasta uudempi ja vähemmän ajettu
Kympin hintaluokassa kannattaa harkita rahojensa sijoittamista keskiluokan adventurepyöriin. Mallivalikoimaa on huomattavasti suppeammin, mutta toisaalta pyörät ovat uudempia ja vähemmän ajettuja. Samalla ne ovat monessa tapauksessa parempia ja monikäyttöisempiä yleispyöriä kuin kuninkuusluokan järkäleet.
Vaikka BMW F800GS:n ja Triumph Tiger 800:n kohdalla painoeroa ei suurempiin pyöriin ole kovin radikaalisti, soveltuvat ne paremmin metsiköihin ja hiekkakuopille. Ero syntyy painopisteessä, joka pienemmissä pyörissä on edullisempi. Painopisteen eron huomaa erityisesti F800GS:n kohdalla, sillä pyörän polttoainetankki on sijoitettu satulan alle, eikä perinteisesti ohjaustangon taakse.
Pyörän valinnassa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ajomieltymyyksiin. Mikäli metsätaipaleet ja hiekkabaanat innostavat, kannattaa tiirailla kevyempiä pyörämalleja. Jos ajatuksena on halkoa pitkiä siivuja asfaltilla, tarjoavat kookkaammat seikkailupyörät vakaampaa kyytiä ja vääntävämmän moottorin.
Sulavampaa matkakäyttöä perustelevat myös useassa tapauksessa massiivisempi kate, joka tarjoaa paremman tuulensuojan kuskille. Yli 1000-kuution luokassa on toki sirompiakin vaihtoehtoja, mutta pääsääntöisesti suurempi kuutiotilavuus tarkoittaa myös jämerämpää rakennetta.
Kymppitonnin hintaluokassa pyörivät adventurepyörät ovat varsin haluttua tavaraa, sillä esimerkiksi Vantaalla majaansa pitävän Biketeamin vaihtorivistössä tämän hintaluokan pyörät tekevät hyvin kauppansa.
– Nämä kymppitonnin hintaluokan adventuret viedään käsistä näin keväällä muutamassa tunnissa, kertoo Biketeamin myyjä Tommi Turunen.
Se ei ole ihme, sillä seikkailupyöräluokka on yhtä kovassa huudossa kuin nakupyörät vuosikymmen sitten. Jos taloustilanne ei olisi näin heikoissa kantimissa, uusia adventureja roudattaisiin kauppiaille rekkakaupalla.
Seikkailupyörät nostavat suosiotaan myös Suomessa
Suomi on pitkään ollut poikkeuksellinen maa moottoripyörien suhteen. Meillä kaupaksi ovat menneet erityisesti radalla kotonaan olevat supersportit ja tehokkaat matkapyörät, kuten Suzuki GSX1300R Hayabusa ja Kawasaki ZZR1400. Hiljalleen kelkka on kääntymässä siihen suuntaan, että kauppaansa alkavat tekemään myös muualla maailmassa suositut adventuret.
Seikkailupyörien suosio ei sinänsä ole ihme, sillä ne ovat teknisiä, monikäyttöisiä ja tarjoavat nimensä mukaisesti lupauksen seikkailusta. Monikäyttöisyys tarkoittaa niiden kohdalla sitä, että erilaisella rengastuksella ne soveltuvat matkajuhdaksi, aavikkosoturiksi ja pienellä varauksella nurkkapyöräksi.
Yksi markkinoiden parhaista kompromisseista tällä hetkellä on Triumphin keskiluokan adventure Tiger 800 XC. Pikkutiikerissä on 21” eturengas ja 18” takarengas, koot ovat siis tuttuja enduropyörämaailmasta. Syykin on selkeä. Kookas eturengas auttaa etenemistä maastossa.
Vaikka rengaskoko on suunniteltu tiettömille taipaleille, on 800 XC yllättävän toimiva jopa urheilullisessa mutkailottelussa. Toki korkea painopiste tekee käytöksestä levottomampaa kuin matalalla muoviluodilla. Mutta pystyllä ajoasennolla on myös etunsa. Mutkapätkillä on helpompi pitää katse pidemmällä edessä.
Kiinnitä huomiota varusteisiin
Kun haussa on käytetty adventurepyörä, kannattaa huomiota kiinnittää yleisilmeen ja huoltohistorian lisäksi varusteluun. Ilman lisävarusteita seikkailupyörät eivät nimittäin tarjoa sellaista monikäyttöisyyttä kuin täyteen varustukseen ladattuna. Ujosti ja kattavasti varustellun käytetyn hintaero saattaa olla vain noin tuhannen euron luokkaa.
Varusteet ovat jälkikäteen hankittuna kalliita, eikä niitä välttämättä löydä kovin helposti käytettynä. Ne pitävät käytettynäkin arvonsa varsin hyvin ja uutena pelkkä laadukas laukkusarjan kiinnitysrautoineen saattaa maksaa helposti yli 1000€.
Lähtökohtaisesti varustelistalta olisi hyvä löytyä laukkusarja, virran ulosotto, suojaraudat ja kahvanlämmittimet. Muita käteviä varusteita ovat (sähkö)säädettävä jousitus, säädettävä pleksi ja matka-ajoa harrastavalle vakionopeudensäädin.
Kohtuuhintaista adventurea etsivän kannattaa myös pitää mielessään kaikkea käytettyä ostaessaan vanha tuttu sääntö siitä, että jos se on liian hyvää ollakseen totta, se myös useimmiten on. Huokealle hinnalla löytyy lähes jokaisessa tapauksessa syynsä, mutta jos pienet kauneusvirheet eivät haittaa, saattaa pyörä irrota kohtuullisella hinnalla.
Kevyesti lipattuja adventurepyöriä ei kannata lähtökohtaisesti pelätä, sillä erityisesti hiekalla ajettaessa pyörä käy kyljellään ennemmin tai myöhemmin. Pääasia on, että mahdolliset vauriot on korjattu asiallisesti. Naarmut eivät seikkailupyörässä haittaa, ne vain tuovat lisää uskottavuutta kuskille ja pyörälle.
Tuomas Rajala
