Kuusisatanen aloittelijoiden nakupyörä. Siinä kolme sanaa, jotka eivät ole omiaan herättämään kovin suuria intohimoja moottoripyörän suhteen. Suzuki SV650 iskee juuri siihen kohderyhmään SV650:n uudella kehitysversiolla.
Moottoripyörämaailmassa törmää nykyisellään hyvin harvoin yllätyksiin, sillä uudet prätkämallit ovat usein samankaltaisia kuin kilpailijansa tai edeltäjäsukupolvensa. Lisäksi teknisistä tiedoista pystyy melko tarkkaan päättelemään sen, millaista kyytiä pyörällä on luvassa.
Suzuki SV650 kuuluu sarjaan yllättäjät. Pyörän voimanlähteenä toimii 645-kuutioinen twini, jonka sylinterit on sijoitettu 90 asteen kulmaan. Nestejäähdytteinen moottori tuottaa melko vaatimattomat 75 hevosvoimaa, mikä ei luonnollisesti ole kovin mairea lukema.
Ei stumppaile
SV:n aloittelijaluonnetta korostaa entisestään se, että pyörän polttoainejärjestelmään on luotu niin sanottu matalien kierrosten avustin, joka puuttuu peliin siinä vaiheessa kun kokematon (tai kokenut) kuski on aikeissa stumpata pyörän risteyksessä. Järjestelmä nostaa kierroksia juuri sen verran, että liikkeellelähtö onnistuu ilman nykimisiä ja sammumisia.
Kaiken lisäksi mylly on saatu toimimaan hyvin värinättömästi ja vakiovaimentajalla äänimaailma ei juuri munaskuja hivele. Tätä taustaa vasten odotukset eivät ole sporttisen ajon ja tehontuoton suhteen kovin korkealla. Mutta SV650:n mosa yllättää kuin ripuli piknikillä.
Suzukin pikku-twini on eittämättä paras alle 1000-kuutioinen twini, jota on tullut koskaan ajettua. Vaikka huipputehoa löytyy vain 75 hevosvoiman verran, tuntuu Suzuki huomattavasti ruudikkaammalta. 64 Nm:n vääntö ei sekään selitä moottorin tehokasta ilmettä.
Moottorin hienous piilee teho- ja vääntökäyrien tasaisuudessa. Voimaa riittää rajoittajalle saakka, eikä keskivaiheillakaan ole havaittavissa tehokuoppia. 120 km/h:n vauhti kerätään yllättävän vaivattomasti ja kiihtyvyys on ohituksissakin kohtuullinen.
Suzukia on leimannut viimeiset vuodet tietynlainen taantumuksellisuus. Siinä kun muut ovat ahkeroineet huippuälykkäiden ABS-järjestelmien ja monimutkaisten moottorikarttojen kanssa, on japanilaisvalmistaja puskenut tehtailta hyvin perinteisillä palikoilla rakennettuja pyöriä.
Ilman ”turhaa” elektroniikkaa
Tämä on tilanne myös SV:n kanssa. Valittavia moottorikarttoja ei ole, eikä ABS:n ja mittariston lisäksi muuta elektroniikkaa. Jarruvarustus on keskitasoa, samoin alusta. Mutta toisaalta SV650 onkin entry level –pyörä, jonka ajatuksena on saada tuote kuluttajille mahdollisimman huokealla rahalla.
Vaikka komponentit ovat peruskauraa, on SV:stä onnistuttu leipomaan pirteän näköinen peli. Se on kompaktin kokoinen pyörä, joka noudattaa hyvin pitkälle nykynakusuuntausta niin takakatteen kuin vanteidenkin osalta. Yksi poikkeuskin löytyy, etuvalo on nimittäin täysin pyöreä. Valinta on rohkea, muttei välttämättä ihan niin onnistunut. Toisaalta Suzuki tarjoaa luokkaan sitä kaivattua persoonaa.
184-senttiselle kuskille Suzuki on auttamatta liian pienikokoinen pyörä. Polvikulma on todella jyrkkä ja tiivis asento puuduttaa sekä jalat että perseen vikkelästi. Pyörä on kaikin puolin siro ja sitä korostaa entisestään todella kapea stonga, mikä kaiken lisäksi tekee ohjaamisesta hieman huteraa.
Keula on varsin kevyt ja moottoritievauhdeissa se kevenee entisestään. Tuulisella säällä keula on entistä hervottomamman tuntuinen silloin kun vauhti nousee 120 km/h:n tuntumaan. Vaikutusta saattaa olla kookkaammalla kuskilla, sillä SV ei missään nimessä sovi yli satakiloisen ja yli 180-senttisen kuskin kaveriksi.
Kaupunkiin ja mutkapätkille
Parhaimmillaan Suzuki SV650 on kaupunkiajossa ja mutkatiellä. Kevyt pyörä on helppo käsiteltävä sekä liikenneruuhkassa ja alakierrosavustin säästää kuskin noloilta tilanteilta. Mutkapätkillä käytös on sulavaa ja johdonmukaista, vaikka alusta ei toki reagoi epätasaisuuksiin yhtä hienovaraisesti kuin kalliimmissa pyörissä.
Tällä kertaa Suzukin kanssa ei tarjoutunut mahdollisuutta rata-ajolle, mutta ruudikkaalla moottorilla varustettu ja kevyt nakupyörä saattaisi hyvinkin tyrkyttää hymynkaretta kasvoille kantarellien välissä.
Suzukin ensisijainen kilpailuvaltti upean moottorin lisäksi on hinnoittelu. Uusi SV irtoaa kaupasta uudelle omistajalle 8500€:lla. Sillä hinnalla Suzuki tarjoaa varsin paljon pyörää. Suora kilpailija SV650:lle löytyy Kawasakilta, jonka ER-6n-malli on hyvin pitkälti yhteneväinen Suzukin kanssa. Hondalta puolestaan löytyy CBF650, joka on Kawasakista ja Suzukista poiketen nelisylinterinen.
Hondan tapauksessa hinnoittelu karkaa uudelle kymppiluvulle, sillä CBF650F maksaa reippaat 10 000€. Siinä mielessä hintakisa on twinien välillä, sillä molemmat maksavat alle 9000€.
Helposti A2-luokkaan
Suzuki on helposti muunnettavissa A2-luokkaan sopivaksi. Tuolloin teho rajoitetaan 35 kW:n alle ja vaikutusta on ajokorttiluokan lisäksi vakuutuksiin. 35 kW-versiona moottorin hieno luonne jää hyödyntämättä täysimittaisesti.
Valmistaja mainostaa SV650:n sopivan sekä aloittelijalle että pidempään moottoripyöräilyä harrastaneelle. Väite on kohtuullisen lähellä totuutta, sillä moottorin hieno luonne tekee siitä pyörä, jolla ajaminen tarjoaa helppokäyttöisyyden lisäksi vauhdin hurmaa.
Tehokkaampiin pyöriin tottuneelle ruutia luonnollisesti ei ole riittävästi. 75 hevosvoiman tehoreservi ja 64 Nm:n vääntömomentti ovat nurkkapyörittelyssä riittävä määrä, mutta mikäli menohalua on enemmän, kannattaa harkita hieman ruudikkaampia vaihtoehtoja.
SV650 on parhaimmillaan kuskilla, joka haluaa laadukkaan peruspyörän, jolla pärjää nurkkapyörittelyssä, kaupunkiajossa ja satunnaisilla vierailuilla radalla. Pidemmille reissulle se sopii varauksella, sillä tiivis polvikulma ja ahdas ajoasento puuduttavat kuskin nopeasti.
Tuomas Rajala
Kehuja: upea moottori, hinta-laatu-suhde, hyvä peruspyörä, alakierrosavustin
Parantamisen varaa: ahdas ajoasento, keulan käytös moottoritievauhdeissa
