Monen kemmu-kuskin harmiksi Suzukilta ei viimeiseen pariin vuosikymmeneen ole löytynyt varteenotettavaa ja varsinkaan katu-uskottavaa vaihtoehtoa piikkiluokkaan. Kasarilla ja varsinkin ysärillä piikki-ikänsä eläneet muistavat varmasti vielä legendaarisen Suzuki RG 125 Gamman ja sen seuraajan Suzuki RGF:n, jotka muiden merkkien ohella osallistuivat tuolloin alati kiihtyvään piikkien tehokisailuun.
Näiden kireiden 2-tahti pyörien reilun 30 hevosen tietämissä olleet konetehot tarjoilivat 160 km/h:n huippunopeuksineen viiksikarvoja värisyttäviä ajokokemuksia niin hyvässä, kuin pahassakin. Vaikka tuon ajan pyörillä vauhtia saikin kelattua hieman toisenlaiseen malliin kuin rajoitetuilla nykyvehkeillä, ei niiden ajo-ominaisuudet välttämättä aina vastannut vauhtivaroja.
Tämän päivän uusissa kevareissa asetelma kääntynyt hyvin pitkälti päälaelleen. Pyörien ajo-ominaisuudet riittävät mainiosti 11 kW:n moottoritehon luomaan vauhdin hurmaan ja monessa tapauksessa vielä selvästi kovempaankin kyytiin.
Koska lakisääteinen 11 kW:n tehorajoitus ei anna yhdellekään valmistajalle etulyöntiasemaa moottoritehon suhteen, on kevarikuski houkuteltava omaan talliin pyörän muiden ominaisuuksien varjolla. Käytännössä siis pyörän käsiteltävyydellä, mairealla ulkomuodolla ja hinnalla, mutta ennen kaikkea mallin imagolla.
Vuosien odotus palkitaan
Suzukin rivistössä GSX-mallisto ”ärrineen” ja ”ässineen” on itsessään sen verran vahva brändi, ettei sen ilmestymistä piikkiluokkaan tarvitse sen enempää selitellä. Tälle vuodelle esitellyt 125-kuutioiset GSX-R- ja GSX-S-mallit ovat siis hartaasti odotettuja uutuuksia piikkikansan keskuudessa.
Siinä missä GSX-R eli ”Gixxeri” tunnetusti edustaa kyykkypyöräosastoa, on GSX-S enemmän fighter-henkinen nakupyörä. S-mallin habitus mukailee melko vahvasti seiskapuolikasta ja tonnista isoveljeään, mikä on tietysti omiaan luomaan vaikutelmaa hyvinkin kyvykkäästä kulkineesta.
Teknisesti R- ja S- mallit vastaavat toisiaan melko täydellisesti ja pyörien erot tulevat esiin lähinnä erilaisissa ajoasennoissa ja tämän myötä myös ajotuntumassa. GSX-R:stä löytyvää avaimetonta käynnistystä ei S-mallissa ole, mutta muuten pyörien tekniikka on runkoa myöten yhteneväistä.
Kooltaan GSX-S on hyvin kompakti ja isomman kuskin alla se voi tuntua helposti turhan pieneltä. Painoa pyörällä on ajokunnossa maltilliset 133 kiloa, minkä Suzuki mainostaa olevan luokkansa alhaisin. Myös 785-millinen istuinkorkeus varmistaa, että jalat ylettyvät maahan lyhyemmälläkin kuskilla ja 1300-millinen akseliväli tekee Suzukista kerkeän kääntyjän.
Näillä eväillä pyörää on erittäin kevyt ja helppo käsitellä jo pienissäkin nopeuksissa. Esim. autokoulukäyttöön GSX-S:n luulisi istuvan kuin nakutettu, juurikin käsittelyn helppouden ja matalan istuinkorkeuden takia. Alustan komponenteista eksotiikkaa on turha hakea, sen sijaan yksinkertaista ja sitäkin toimivampaa perustekniikkaa kyllä.
Yllättävän ajettava
Perinteisenmallinen etuhaarukka yllättää tukevuudellaan, samoin kuin hyvinkin kantavan tuntuinen takajousi. Jousitus on kaikkiaan melko jämäkkä, mitä ei pienestä pyörästä ensikatsomalla uskoisi. Suzuki kantaa vaikka satakiloista testaajaa tukevasti ilman ylimääräistä notkumista, joten kevyemmän kuskin ollessa kyseessä mukana kulkee tarvittaessa myös matkustaja.
Matkustajan penkki on tosin porrastettu reippaasti kuskin tuhtoa korkeammalle, eli kovin mukavaa kyytiä tarakalla tuskin on luvassa. Alustan jämäkkyyden ansiosta syheröistä mutkatietä Suzukilla painaa menemään ihan mielikseen ja vaikka akseliväli on lyhyt ja näin ollen myös pyörän kääntyvyys erittäin herkkää, levoton se ei silti ole.
Meno on huippunopeudellakin vakaata, eikä ja maailmanlopun tunnelma valtaa mieltä. GSX-S:n 15-heppainen, 1-pyttyinen nelitahtikone kiidättää pyörää kiivaimmillaan miltei moottoritienopeutta. Parhaimmillaan nopeutta kelautui tasamaalla GPS:n mittariin 118km/h, kuskin ollessa tankkia vasten liimaantuneena. Tässä vaiheessa pyörän oma mittari näytti jo 126 km/h, mikä taas kuulostaa hyvältä siellä kahvipöytäkeskusteluissa.
Vauhti putoaa melko loivassakin vastamäessä satasen pintaan, vaikka vaihteita kuinka kelailee, toisaalta sen alle vauhti ei kovin helposti enää putoa. Satasen vauhti pysyy kohtuu hyvin, vaikka kuski istuisi aivan pystyssäkin. Huippunopeutensa Suzuki kelaa tarvittaessa jo nelosvaihteella, kierrosten ollessa 11 500 kierroksen punarajalla.
Kuten arvata saattaa, mitään tehopiikkejä ei kierrosalueelta löydy vaan veto on melko lailla tasaisen rauhallista alhaalta ylös asti. Tässä Suzuki ei eroa millään lailla muista markkinoilla olevista nelari-piikeistä. 11 kilowattisen kulku riittää juuri ja juuri normaalin liikenteen tarpeisiin.
Suzukin jarrut edustavat samaa sarjaa kuin jousituskin, eli rakenteeltaan yksinkertaista mutta käytännössä toimivaa. 290-millinen etujarru tappaa vauhdin sivistyneen tehokkaasti ja tuntuma kahvassa on hyvä. Myös vakiovarusteinen ABS toimii sujuvasti.
Hinta kohdallaan
Suzuki GSX-S on kaikin puolin laadukkaan tuntuinen pyörä. Tuntuma hallintalaitteisiin ja vaihteistoon on kuin isommista pyöristä ja yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä. Helppolukuisesta LCD-mittaristosta löytyy mm. vaihdenäyttö ja näyttävät LED-ajovalot kruunaavat kokonaisuuden.
Useimmiten laadukkaasta tuotteesta saa maksaa pitkän pennin ylimääräistä, mutta Suzuki on onnistunut hinnoittelemaan GSX-S:n kuitenkin melko kilpailukykyisesti.
GSX-S:n lähimmiksi kilpailijoiksi voi nimetä KTM Duke 125:n ja Yamaha MT-125:n. 4790 euron hinnallaan Suzuki on parisataa euroa Kotaria halvempi. Yamaha 5485 euron hintaisena on jo selvästi kalliimpi, ainakin jos siltä todennäköisimmältä maksajalta kysytään.
Sami Puskala
Kehuja: Keveys, tukeva ajettavuus, hinta
Parantamisen varaa: Isomman kuskin alla pienen tuntuinen
