Moottoripyörän rakennushankkeen kivuttomin osuus on aina purkaminen. Sen saa kokea myös Nettimoton projekti-XJR, sillä pyörä riisutaan nykyisestä kuosistaan muutamassa tunnissa. Tieltä saavat lähteä käytännössä kaikki katteet, kaasuttimet, etuvalo, vakioiskarit, vaimentajat ja melkoinen läjä pienempää osaa.
Purkaminen on tärkeä osa projektin suunnittelun kannalta, sillä mm. rungon mittasuhteet ratkaisevat monta asiaa. Takarungon leveys on asia, joka tekee Yamahasta montaa muuta haastavamman tapauksen muutoksille. Kapeampien pyörien kohdalla takakatteen löytäminen on huomattavasti helpompaa, sillä usein café raceredein aihioina toimivat niin sanotut pikkupyörät.
Peruslähtökohta rakentelulle oli alun perin se, että työmäärä oli tarkoitus pitää kohtuullisen maltillisena, sillä kovin radikaalien muutosten tekeminen runkoon saattaisi tarkoittaa projektin leviämistä koko ajan laajemmaksi ja haastavammaksi.
Bolt-on ei innosta
Tästä syystä ainoa suurempi rakenteellinen muutos koskee takahäkkiä. Alun perin XJR:n takarunko on melkoisen järeä ja pitkä, joten sen säilyttäminen ennallaan ei oikein tule kyseeseen. Selailin netistä ns. ”bolt-on” takakatteita, joiden pitäisi istua nykyiseen runkoon ilman sen suurempia muutoksia.
Juuri XJR:n takahäkille tehtyjä sarjoja on tarjolla muutamaa erilaista, mutta perinteiset café-kyttyrät eivät tässä tapauksessa miellyttäneet silmää. Kookas tankki ja leveä runko vaativat kaverikseen hallitsevampaa takakatetta, jotta kokonaisuudesta tulee hieman tasapainoisempi. Toinen ongelma on se, että niin sanotut yard build –paketit ovat usein hinnoittelultaan härskejä.
Lasikuidusta muovattuja universaaleja takakatteita on netti pullollaan, mutta ongelmana näissä on se, että mitat on usein ilmoitettu melko leväperäisesti. Siksi katteen käteen saadessaan saattaa yllätys olla melkoinen. Näin tapahtui ensimmäisen takakatteen kohdalla, vaikka sen kohdalla käsissä olikin tarkat mitat. Siitäkin huolimatta kyttyrä oli XJR:ään aivan liian kapea ja pieni.
Oikea peräkate löytyi vahingossa
Pyörään istutettava takapala ilmaantui haltuuni ikään kuin vahingossa. Kävin ostamassa pyörään uudet ja sirommat takaiskarit ja huomasin myyjän tallissa peräkatteen, joka miellytti silmää persoonallisella, joskin hieman kolkolla ilmeellään. Sovimme kuituperästä kaupat ja projekti nytkähti kertaheitolla eteenpäin.
Takakatteen sovittaminen oli alun perin ajateltuna projektin haasteellisin ja työläin osuus. Koska kyseessä on alun perin BMW:n rungolle tehty kate, vaatii sen istuttaminen japanilaisvalmisteiseen pyörään ”pientä” jumppaa. Pikainen sovitus näytti, että takahäkki ei vaatisi kovin suuria muutoksia, sillä reilun 10 sentin katkaiseminen tekisi tehtävänsä. Toisin kuitenkin kävi.
Tajutessani jossain vaiheessa, että katteen kunnollinen sovittaminen vaatisi metallitöiden osaamista ja hitsaamista, päätin ottaa yhteyttä tuttavaani Luisu´s Garagelta. Luisu lupasi toimia projektin maalarina ja hoitaa samalla metallin liimaamisen ja leikkaamisen, sillä ne ovat kaksi osa-aluetta, jotka vaativat kaikkein eniten osaamista ja näkemystä.
Apua amattimieheltä
Kiikutin siis XJR:n Luisun huomaan Hyvinkäälle, jossa miehen talli ja maalaamo toimii. Takakatteen paikalle istuttaminen alkoi samoin tein ja miehellä oli heti selkeä näkemys siitä, kuinka muovit saataisiin paikalleen mahdollisimman tukevasti. Homma alkoi takahäkin katkaisulla ja siistimisellä. Takahäkki katkaistiin takaiskareiden takaa, sillä runkoputken taivuttaminen oikeaan asentoon on hankalaa, jos putket ovat kiinni rungossa.
Takahäkin leikkaamisen jälkeen rungon päärunkoputkiin hitsattiin reilun 20 sentin mittaiset jatkot, jotka toimivat takakatteen tukena. Putkien taivutus ja kiinnitys identtisiin asentoihin vaatii pitkäjänteisyyttä ja taitoa, ja käykin hyvin nopeasti selväksi, että päätökseni jättää metallin työstäminen ammattilaiselle on oikea.
Ostamani peräkate on siinä mielessä valmis paketti, että se sisältää pelkän peräkatteen lisäksi alapuolelle kiinnitettävän undertailin ja penkin pohjan. Niille täytyy vain kehitellä kiinnitys varsinaiseen katteeseen. Tässä tulee apuun Luisun kokemus aikaisemmista rakennusprojekteista, sillä miehellä on varsin selkeä visio siitä, miten kokonaisuus saadaan istumaan paikalleen mahdollisimman kivuttomasti ja tukevasti.
Luisun rakenteluideologia sopii hyvin juuri café racereiden rakentelemiseen, sillä mies haluaa hyödyntää pyörän alkuperäisiä elementtejä mahdollisimman laajasti myös lopputuloksessa. Siitä syystä katteen tuet hitsataan toiseen kohtaan runkoa ja näin ollen kokonaisuudesta tulee varsin tukeva ja helposti irrotettava.
Ideointivaihe vaatii lisää silmäpareja
Hitsaussessiossa on paikalla myös toinen kokenut rakentaja Teemu Eräpolku, joka haastoi näkemykseni halutusta lopputuloksesta. Pyörän ideointivaiheessa onkin hyvä olla mukana useampi silmäpari, sillä näkemysten kyseenalaistaminen ja haastaminen on tärkeää hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Kahden kokeneemman rakentajan tenttaaminen sai minut ratkomaan asioita, joita ei etukäteen tullut juuri mietittyä.
Toinen tärkeä muutos pyörän ulkonäön kannalta on ehdottomasti keskirungon kohdalla penkin alla, jossa normaalisti sijaitsee akku ja sähköosat. Usean café racerin kohdalla tuo kolmion mallinen tila pyritään jättämään tyhjäksi. XJR:n tapauksessa ratkaisu olisi tehnyt keskiosasta turhan keveän, joten päädyimme yhteistuumin ratkaisuun, jossa sähköosat peitetään 4 mm silmäkoon reikälevyllä. Levyt maalataan mustaksi, jotta se sulautuu osaksi pyörää ja runkoa.
Onnistuneen café racerin salaisuus piilee pitkälle pohdituissa yksityiskohdissa ja linjakkaassa yksinkertaisuudessa. XJR:ssä on tarkoitus kunnioittaa molempia pääperiaatteita, mutta silti rikkoa niitä sopivassa kohdassa. Yksinkertaisuus ja linjakkuus tarkoittaa sitä, että maalausurakassa Luisulla tulee olemaan alkuperäistä suunnitelmaa enemmän maalattavaa. Tankin ja takakatteen lisäksi maalarin pöydälle pääsevät ainakin takaswingi, keskirungon reikälevyt ja etuputkien alaosa, jotka kaikki maalataan mustaksi.
Modernia ilmettä mukaan
Mustaksi maalaaminen keskittää huomion värillisiin osiin jolloin kokonaisuudesta pistävät esiin juuri maalatut osat ja kokonaisuudesta poikkeavat yksityiskohdat. Perinteinen café racer –suuntaus poikkeaa projekti-XJR:n kohdalla ainakin siinä, että sen tarkoituksena ei ole tavoitella mahdollisimman autenttista aikalaiskuvaa, vaan tuoda kokonaisuuteen modernia twistiä.
Moderni ilme on tarkoitus näkyä erityisesti elektroniikassa, sillä XJR:n originaali mittaristo, valot ja vilkut saavat väistyä tieltä. Kaikki valaistus toteutetaan LED-valoilla, mikä tekee kokonaisuudesta heti hieman enemmän tätä päivää edustavan. Ajovalo on originaalin tavoin pyöreä, mutta edustaa sisuksiltaan tätä päivää ja on LSL:n valmistama. Vilkut ovat puolestaan Kellermanin valmistamat tangonpäävilkut, jotka tuovat kompaktista koostaan melkoisen valovoiman.
Mittaristoksi valikoitui alun perin Koson valmistama DB-02 monitoimimittari, mutta hyvin nopeasti kävi ilmi, että tyylillisesti se viittaa liikaa moderneihin nakupyöriin, eikä muotoilunsa puolesta miellytä silmää. Haussa onkin siis joko pyöreän mallinen digitaalimittaristo tai stongaan huomaamattomasti istuva pienikokoinen digitaalimittaristo. Valinta on kääntymässä jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Valintoja ja taas valintoja
Vaikka pyörän suuret linjat ovat ratkenneet peräkatteen ja värien osalta, on edessä vielä monta kinkkistä valintaa. Maalausteema on edelleen haussa, eikä sopivaa mittaristoa ja takavaloa ole vielä löytynyt. Painiskelen edelleen myös keulan päivittämisen suhteen, sillä XJR:n jarruvarustus on lievästi sanoen kehno.
Näiden lisäksi valmiiksi hankittu mattahopea ohjaustanko ei enää miellytä silmää samalla tavalla kuin aiemmin. Painiskelenkin mustan ja valkoisen stongan välillä. Valkoinen tanko kun olisi katseenkiinnittäjä, mutta se vaatisi kaverikseen myös muita valkoisia osia. Näiden lisäksi olisi ratkaistava etulokarin ja vanteiden kohtalo. Budjettirajoitukset saattavat pakottaa tyytymään originaalivanteisiin, sillä Yamahaan sopivat pinnavanteet kustantaisivat reilut 2000€, joka nostaisi budjettia kolmanneksella kertaheitolla.
Yksi rakentamisen haasteista onkin nähdä lopputulos päässään etukäteen. Ensimmäistä kertaa toden teolla rakentaessani huomaan jatkuvasti miettiväni asioita ja uusia ratkaisuja. Pyörä ja sen tyylilliset ratkaisut alkavat tulla projektin tässä vaiheessa jo uniin saakka. Kaikeksi onneksi tai harmiksi pyörällä on tiukka deadline, sillä muusana toimii helmikuun alussa järjestettävä Petrol Circus, joka on osa ensi vuoden MP-näyttelyä.
Tuomas Rajala
