Matkamoottoripyörät jakautuvat eri kasteihin. Tarjolla on niin nopeita asvaltinnielijöitä kuin leppoisia matkasohviakin. Näillä pyörillä viihtyy parhaiten hyväpintaisilla moottori- ja maanteillä. Kolmannen selkeän ryhmän muodostavat allroad-pyörät, joita kutsutaan myös matkaenduroiksi.
Ensikokemukset tekevät aina lähtemättömän vaikutuksen tutustuttaessa uuteen pyörämalliin. BMW:n massiivisuus saa kuljettajan kunnioittamaan ja jopa pelkäämään pyörää, mutta kun sillä on lähtenyt liikkeelle, kevyt ajettavuus tekee vaikutuksen.
Vertailussa mukana:
BMW R 1200 GS Adventure
KTM 990 Adventure R
Moto Guzzi Stelvio 1200 NTX
Triumph Tiger SE
Varpaan kärjillä on suuri vastuu KTM:n pystyssä pitämisessä, ainakin 178-senttisellä kuljettajalla. Istuimesta ei ole mitään mahdollisuutta saada jalan päkiöitä tukemaan paikalla oloa. Mutta rohkeasti kytkin ylös ja liikkeelle.
Italialaisvalmisteisen Moto Guzzin tuotemerkki on poikittainen rungossa oleva V-moottori. Koneen käynnistyttyä huomio kiinnittyy tärinään, ja voimakkaimpana se tuntuu ohjaustangossa.
Vain kahvasuojat muistuttavat matkaendurosta asettuessa Triumphin ohjaimiin. Muuten olo on kuin katetussa matkapyörässä. Jo muutaman ajetun kilometrin jälkeen ihastuu kolmisylinterisen moottorin suoraviivaiseen toimintaan.
Matalalla istuinkorkeudella on merkityksensä, varsinkin ruuhkaisessa liikenteessä. Triumph on ykkönen kaupungissa. Sillä on helppo liikkua. Ahtaissa väleissä pujotteleminen on helppoa, kunhan jättää vakiovarusteisiin kuuluvat leveät sivulaukut kotiin.
Hitaassa ajossa aistii Moto Guzzin painon, mutta samalla kiittää valmistajaa matalasta painopisteestä. Pyörän käsittelyä helpottaa hyvämuotoinen ja leveä ohjaustanko.
Mutkien lisääntyessä Moto Guzzi on kuin kotonaan - italialaisten pyörien hyvät ajo-ominaisuudet ovat tallella. Tuhdin ja jämäkän oloisen pyörän jousitus on kaksijakoinen; etupää nielee niin pienet kuin isommatkin heitot, mutta takajousitus pohjaa kaksin ajettaessa.
Pienen ja kompaktin Triumphin ajoasento on hyvä, mutta poteromaisessa istuimessa pitkällä kuljettajalla on rajalliset mahdollisuudet vaihtaa ajoasentoa. Pehmeän jousituksen myötä ajaminen on hieman levotonta.
Saksalaisvalmiste viihtyy kovan pinnan lisäksi myös hiekkatiellä, tosin pienin varauksin. Kuljettajalla on oltava riittävästi kokemusta ja ennen kaikkea voimaa ja pituutta.
Myös Moto Guzzi kulkee hyvin tiettömällä taipaleella, joskin kivikkoja on syytä vältellä. Maavara on nimittäin ainoastaan 17 senttiä. Alimpia osia onneksi suojaa alumiininen pohjapanssari.
Entinen autiomaakulkija Triumph Tiger on hiekkapinnalla hätää kärsimässä, mikä pääosin johtuu asfalttirenkaista. Pelastuksena on kuljettajan matala istuinkorkeus, joten perille päästään kieli keskellä suuta ajaen.
Polttoainetankkauksessa miinuspisteitä saavat Moto Guzzi ja KTM. Moto Guzzi sylkäisee roiskeet tankille herkästi tankkauksen loppuvaiheessa, koska tankin täyttymistä ei pysty näkemään pieniaukkoisesta täyttöaukosta. KTM:n polttoainesäiliö täytetään kahden täyttöaukon kautta, mikä on hidasta ja hankalaa.
Polttoainekulutukseltaan pihein on Triumph 5,6 litran keskikulutuksella ja janoisin Moto Guzzi, joka kuluttaa 6,1 litraa sadalla kilometrillä.
Vertailun kantavana teemana oli seikkailu huonokuntoisilla teillä. Tämän vuoksi pisteytyksessä pääpaino annettiin routavaurioisilla, päällystetyillä pikkuteillä ajamiselle.
Tiivistelmä TM:n 14/10 artikkelista
Osta ja lue koko juttu isoista allroad-pyöristä
