Uutta V-Stromia katsellessa ei jää epäselväksi mille moottoripyörämallille Suzuki on luonut oman vastineensa. Erityisesti muotoilunsa osalta V-Strom haikailee BMW:n klassikkomalli R1200GS:n myyntiapajille.
Pahat kielet voisivat sanoa, että se yrittää epätoivoisesti kampittaa adventurepyörämarkkinoiden kuninkaan tämän omalla reseptillä. Mutta vaikka yhdennäköisyyttä on rutkasti, painii V-Strom eri luokassa.
Suzuki V-Strom, BMW R1200GS ja Triumph Tiger Exlorer ovat tällä haavaa ne pyörämallit, jotka onnistuvat vetoamaan aggressiivisellamuotoilullaan myös nuorempaan käyttäjäkuntaan.
Toki markkinoilla on muitakin erinomaisia pyöriä, kuten Aprilia Caponord, Kawasaki Versys ja Ducati Multistrada, mutta varsinkin Aprilia ja Kawasaki ovat ulkoasultaan pykälää konservatiivisempia ja matkapyörämäisempiä.
Rouheaa muotoilua
V-Stromin muotoilulliset kikat ovat kieltämättä toimivia. Rouheasti muotoiltu etupää, siro takakate ja pienikokoinen pleksi tekevät siitä sporttisen oloisen moottoripyörän. Valmistajan omat laukut jatkavat samaa linjaa, sillä ne ovat luokan muihin verrattuna jopa sirot.
Adventure-pyörän tärkeimpiä ominaisuuksia ovat monipuolinen moottori ja hyvät ajo-ominaisuudet. Ne molemmat löytyvät Suzuki V-Stromista. Pata on kaksisylinterinen, 1000-kuutioinen ja omaa erinomaisen vääntömomentin.
Kaksimukinen voimanlähde on matalaviritteinen, sillä huipputehoa pusketaan ilmoille tasan 100 hevosvoiman verran. Hekuman huippu saavutetaan 8000 kierroksen kohdalla ja vääntöpuolella 103 Nm:n maksimilukema tarjoillaan 4000 kierroksen kohdalla.
Koneen rääkkääminen on turhaa
Lukemista käy ilmi se, että Suzukin kohdalla koneen rääkkääminen punarajalle on turhaa, sillä lisää voimaa ei ylärekisteristä juuri löydy. Paras toiminta-alue onkin 3000-7000 kierroksen välimaastossa.
Tällainen moottori sopii V-Stromin kaltaiseen pyörään, sillä sen tarkoituksena ei ole suoranaisesti kilpailla tehokkaampien ja suorituskykyisempien matkaenduroiden kanssa. Siinä mielessä vertaaminen vaikkapa BMW R1200GS:ään on epäreilua.
Gessun tehokäyrä nousee 25 Nm ja 25 hv suuremmaksi ja tilanne on sama monien muiden 1200-kuutioisten adventure-pyörien kohdalla. V-Strom kilpaileekin teknisesti lähinnä Kawasaki Versysin ja Honda Varaderon kanssa.
Siinä joukossa V-Strom onkin jo vakavampi tekijä. Ulkonäöllisesti molemmat jäävät kauas taakse ja tunnelma on Suzukin kohdalla huomattavasti parempi. Vaikkapa Kawasaki Versysiin verrattuna Suzukin moottori vääntää merkittävästi paremmin.
Kolmeasentoinen luistonesto
Uuden polven tuhatkuutioinen moottori on varustettu kolmiasentoisella luistonestolla, jonka käyttötilanteet ovat lähinnä soralla ja läpimärällä asfaltilla. Kaikkein tiukimmalla asetuksella takarengasta on käytännössä mahdotonta saada lyömään joutavaa, joten ajaminen onnistuu melkoisessa puurossakin.
Alusta on mukavuuspainotteinen, mutta tavittaessa siitä saa hyvinkin jämäkän. Sekä etu- että takapää on säädettävissä, mikä helpottaa pyörän saamista balanssiin suuremmalla lastilla ja kaksipäällä.
V-Stromia leimaa monen muun adventure-pyörän tavoin se, että pyörä on yllättävän ketterä etenemään mutkatiellä. Tästä syystä luokka tarjoaa prätkämaailman monikäyttöisimpiä tuotteita.
Mukavaa taivalta
Matka-ajoa silmällä pitäen V-Strom tarjoaa nautinnollista kyytiä. Polvikulma on sopiva, eivätkä paikat puudu pidemmilläkään siivuilla. Koeajopyörä on varustettu reippaat 3 cm korkeammalla satulalla, mikä loiventaa polvikulmaa entisestään.
Korkeamman jakkaran asentaminen tarkoittaa toki myös sitä, että lyhyempijalkaisille pyörän käsittely hankaloituu entisestään, sillä vakioistuimellakin penkki sijaitsee 850 mm:n korkeudessa.
Suzukin painospiste on onneksi kohtuullisen matalalla ja kengänkärjillä operoitunakaan se ei ole yhtä kiikkerä kuin joidenkin kilpailijoiden tuotteet. Liikkeelle lähdettyä viimeinenkin yläpainoisuus häviää nopeasti.
Pleksin säätäminen vaatii jumppaa
Pleksi on säädettävissä kolmeen asentoon ja se tarjoaa kohtuullisen suojan ylävartalolle. Korkeammalla jakkaralla ajettaessa säätövaraa ei ole 183 senttiselle kuskille riittävästi, sillä ilmavirta heittelee kypärää ilkeästi.
Tuulenohjainta saa nostettua vakiokorkeudesta, mutta se vaatii kuusiokoloavaimen käyttämistä. Ruuvaamalla pleksiä saa korotettua reippaan sentin, mikä saattaa juuri ja juuri ratkaista ongelman.
Pleksin säätäminen siis vaatii runsaasti työtä, mikä tekee sen säätämisestä turhauttavaa. Sähköinen säätö toisi ison kasan mukavuutta, jota adventure-luokassa on nykyisellään tarjolla enemmän ja enemmän.
Vastaus siihen, onko V-Stromista Gessunkaatajaksi, on yksiselitteinen. Ei missään nimessä. R1200GS painii Suzukiin verrattuna astetta isommassa sarjassa. Se ei tosin tarkoita sitä, etteikö V-Strom olisi hyvä adventure-pyörä.
Kokonaisuutena Suzuki V-Strom on 1000-kuutioisten matkaenduroiden joukossa vahvoilla, sillä hienosti toimiva (tosin vakiona tukossa oleva) moottori yhdistettynä hyvään ajettavuuteen tekevät siitä monikäyttöisen pyörän.
Tuomas Rajala
Kehuja: vääntävä moottori, säädettävä alusta, ulkonäkö, monikäyttöisyys
Parantamisen varaa: hankalasti säädettävä pleksi
