Taustaa
Patopaineen avulla 190 kaakkia, kuivapaino 213 kg, huiput kolmensadan hujakoilla... Mitä järkeä? Mitä ihmeen järkeä? Tähän kysymykseen Kawasakin projektijohtajan, Hiroshi Takatan, oli vastattava kun hän ryhmineen alkoi työstää isoa Ninjaa ennen vuosituhannen vaihdetta.
”Moni taho tehtaan sisällä kyseenalaisti näin voimakkaan ja näin nopean pyörän tarpeen. Heille oli selitettävä, että monelle kuljettajalle koneen potentiaali ja voimavarat ovat ne tekijät, jotka tekevät pyörästä niin häkellyttävän ja huumaavan. Tämä riippumatta siitä, käyttääkö kuski tätä potentiaalia kertaakaan pyörällä ajaessaan.”
Olkoon syy mikä hyvänsä, ovat Internetin keskustelupalstat pullollaan väittelyitä esimerkiksi siitä, onko baanan kuningas ajettu ZX-12R vai Suzukin Hayabusa. Kilpavarustelua lievittääkseen tehtaat tekivät jossain vaiheessa herrasmiessopimuksen siitä, ettei 300 km/h:n rajaa enää tavoitella. Miten Kawan uusi ZZR 1400 tähän sopii, on toinen juttu. Vaikka tällä kolmensadan rajapyykillä Suomen oloissa ei tuon taivaallista merkitystä olekaan, taitaa tuossa Tanakan lausunnossa olla harvinaisen paljon perää. Mitä ZX-12R tarjoaa lumoavien suoritusarvojen lisäksi?
Kylmät tyypit
Jos Hayabusan ulkonäkö allekirjoittaneen mielestä lähinnä muistuttaa luotijunan ja avaruussukkulan risteytystä, on Kawan muotoiluosasto onnistunut tehtävässään tyydyttävästi. Toki aerodynamiikkaan liittyvät tavoitteet huomaa niin etulokarista kuin groteskin näköisistä peileistäkin, kokonaisuus on kuitenkin melko sopusuhtainen. Edestä katsottaessa huomion vie raollaan oleva, hain suuta muistuttava ilmanottoaukko, jonka avulla pata suurissa nopeuksissa kehittää ylimääräiset hevoset. Se, kuinka paljon nopeutta Ram Air -tekniikka toimiakseen tarvitsee, on hämärän peitossa. Uskoakseni patopaine ei Suomen oloissa riittävän suureksi kasva. Mittaristo on selkeä mutta jää normaalissa ajoasennossa 190-senttiseltä osaksi pleksin taakse piiloon. Harmittavaa sikäli, että matkanopeuksissa piiloon jää juuri mittaritaulujen ratkaisevat osat. Mitään sen kummempaa ajotietokonetta ei ole tarjolla, tarvittava määrä informaatiota kylläkin. Maalipinnoiltaan pyörä on kilometreihinsä nähden erinomaisessa kunnossa, kuten suomalaisten pyörät yleensäkin.
Ajossa
Ajonesto napista pois ja 1200 kuutiota herää tasaiseen murinaan. Kone käy nätisti ja täysin sivuäänittä. Ensimmäisten kilometrien aikana huomio kiinnittyy muutamaan seikkaan. Pakoputki muistuttaa Thunderacen vastaavaa sikäli, että ainakin itse käyttämässäni ajoasennossa monon kanta on vaarassa sulaa. Toki tuohon tottuu, mutta aluksi harmitti, ettei oikeaa lapikasta normaalisti pystynyt päkiän varassa tapilla pitämään. Toinen huomioitava asia on laatikon toimivuus. Määrätietoisesti toimien vaihteisto toimii ihan ok, mutta tunne on kuitenkin vähän siirappimaisen tahmea. Perinteistä japsimaista herkkyyttä ei ole, tahattomat välivapaatkin tuli koettua. Vaihteisto on varmasti ihan kunnossa, käytetyllä oljyllä voi tässä kohdin olla sanansa sanottavanaan.
Ensimmäiset parikymmentä kilometriä sujuivat maalaismaisemissa Tuusulan ja Nurmijärven tienoilla. Muutamassa tiukemmassa mutkassa huomaa sen, ettei tämä pyörä pienimmästä ja näin ollen ketterimmästä päästä ole. On toki muistettava, että Kawan on syytä olla vakaa myös kahdessa ja puolessa markassa. Siihen nähden pyörä tottelee ihan ok. ZX-12R ei ajatuksen voimalla mutkaan taitu, se täytyy sinne taittaa. Mutkaan asetuttuaan pyörä istuu pikitiessä kuin tatti ja esimerkiksi suuremmat heitot mutkan keskellä ylittyvät hyvin nätisti. Kahdella kuusimäntäisellä puristimella varustettu etujarru on hyvä, takajarru puolestaan koko lailla tunnoton.
Jo alkukilometreillä koneen voiman aisti. Kevyt pintakaasu riittää hyvin ripeään etenemiseen, mutta moottoritielle johtavalla rampilla on pakko kokeilla… Muutaman vaihteen jälkeen kaikki mieshormonit kiehuvat päässä. Tätä se japsi-insinööri vissiin tarkoitti. Kiihtyvyys on brutaalia ja raakaa, uskomattominta on tunne siitä, että kiihtyvyyskäyrä ei näytä loiventuvan alkuunkaan vaikka tyrkkää sisään isompaa vaihdetta toisensa perään. IXILin putki räyhää ja pauhaa yläkierroksilla kuin kaistapää saaden elimistön kiehumaan yhä rajummin. Nopeusmittariin vilkaisu saa aikaan pelästyneen vilkuilun ympäristöön – ei kai vaan sinivalkoisia autoja… Keula pysyy yllättävän kiltisti maassa, kovin terävästi eturengas ei fiksusti lähetettäessä nouse. Moottoritiellä saa jatkuvasti olla varuillaan. Mitättömän pieni ranteen liike saa aikaan täysin vaivattoman kiihtyvyyden sellaisiin lukemiin, joissa on täysin turhaa alkaa keksiä selityksiä jos punainen pysäytysvalo alkaa vilkkua peileissä. Ajoviima kannattelee sopivasti muuten melko etukenoista ajoasentoa, pidemmille matkoille tuplakuplapleksi olisi tarpeen. Viima kevenisi hivenen ja näkyisivät ne mittaritkin sitten paremmin. Pidempään maantieajoon asento tuntuu himpun verran tarpeettoman urheilulliselta. Makuasia kaikki tyynni.
Seuraavana päivänä tuli vedettyä lenkki samantapaisissa maisemissa, sekä mutkapätkää että moottoritietä. Havainnot oikeastaan vain vahvistuivat. Kaikkialla mielen valtasi toive siitä, että saisipa syöttää kunnolla. Toki Kawalla voi rauhassakin kurvailla, jotenkin se vaan tuntuu pyörää rienaavalta. Ainakin allekirjoittanut sai jatkuvasti käydä Jaakobin painia itsensä kanssa siitä, missä asennossa kahvaa pitää. Kolikolla näyttää olevan toinenkin puoli: ZX-12R:n kyydissä on aika helppo pysyä provosoitumatta. Riippumatta siitä, mikä pyörä tai auto viereen pysähtyy, on valoista helppo lähteä rauhallisestikin liikkeelle. Ei sillä naapurilla kuitenkaan mitään saumaa ole.
Jälkilöylyt
On pyörän pääasiallinen käyttötarkoitus sitten touring, työmatkan taittaminen tai hauskanpito, ei Kawasaki ZX-12R käyttöominaisuuksiltaan ole kärjessä, ainakaan meillä Pohjolassa. Jälleen kerran pinnalle pulpahtaa se tosiasia, että pyörän tuottama vaikutus miehen habitukseen usein on vahvasti hankintaan vaikuttava tekijä. Kawa on monessa suhteessa hieno pyörä, niin hieno, että moni hieno ominaisuus jää normiajossa tyystin piiloon. Mr. Takata näyttää olevan oikeassa, ei tässä järjellä pelata. Ei pyörän suunnittelutiimi siihen tähdännytkään.
Lisätietoja Tommilta numerosta 0400-574671
tommi@nettimoto.com
