Kawasaki Ninja 650 puhuttelee ensimmäiseksi rehvakkaalla ulkomuodollaan. Olemuksesta löytyy selviä yhteneväisyyksiä malliston tehokuningas H2:n kanssa, eikä ”kymppiärränkään” vaikutuksia uutukaisen muotoihin voi väheksyä. Näyttävän näköiset piparkakkujarrulevyt lupailevat väkevän puoleista pysäytysvoimaa ja kaikkiaan Ninjan ulkoasu on hyvinkin nimensä mukainen.
Isoveljiltä lainattujen, jopa yltiösporttisten muotojen alle kätkeytyy kuitenkin hyvin helppokäyttöinen ja mukava peruspyörä, joka taipuu moneen käyttöön. Teknisesti Ninja 650 vastaa vuosien varrella kestosuosikin viitan ansainnutta ER-6:ta, mikä ei ole lainkaan huono asia.
ER-6, eli ”Erkki” on ollut pitkään aloittelevien motoristien sekä esim. autokoulujen vakiokalustoa. Sekä nakumalli ER-6n sekä sen kokokatteellinen sisar ER-6f ovat paitsi suorituskykyisiä, myös erittäin helppokäyttöisiä ja näin ollen parahultaisia kamppeita prätkäharrastuksen aloittamiseen. Nykyisellään nakumalli tottelee nimeä Z 650 ja katteellinen versio on siis Ninja 650.
Ninjan katteiden alta löytyy tuttu 649-kuutioinen rivikakkonen, joka täystehoisena tuottaa 68 hevosvoimaa. Vaikka perustaltaan mylly on entisen kaltainen, on sen käyttöominaisuuksia sekä tietysti myös päästöjä hiottu ystävällisempään suuntaan. Moottorin käyttöominaisuudet on moneen kertaan tullut todettua erittäin toimiviksi ja käytössä se tuntuu jopa luvattua tehokkaammalta.
35 kilowattiseksi kuristettu
Koeajettu yksilö oli rajoitettu 35-kilowattiseksi, eli A2-ajokorttiluokkaan sopivaksi. Ikäraja tähän ensimmäiseen ”oikeaan” prätkäluokkaan on 18 vuotta ja alle 24-vuotiaan on ajettava kuristetulla pelillä vähintään kaksi vuotta. Tähän haarukkaan mahtuu melkoisen paljon motoristeja, joten lienee aiheellista testata onko tehorajoitetut pyörät pelkkiä ankeuttajia, vai saako niillä kiinni siitä moottoripyöräilyn perimmäisestä ideasta.
Ennen muinoin kuristuksen kohteeksi soveltui melkein mikä tahansa markkinoilta löytyvä pyörä, mukaan lukien huipputehokkaat supersportit. Tänä päivänä se ei onnistu, sillä nykysääntöjen mukaan uusi rajoitettu pyörä saa olla maksimissaan 70-kilowattinen. Tapoja kuristaa koneen tehoja on käytännössä kaksi.
Simppelimpi, ja myöskin halvempi vaihtoehto on yksinkertaisesti rajoittaa kaasukapulan liikettä. Tällöin ajo tapahtuu aina vain osakaasulla ja valitettavasti se myös tuntuu siltä. Ajoon ei saa läheskään sellaista tunnelmaa, minkä 35 kilowattinen pyörä voisi parhaimmillaan tarjota. Pari vuotta sitten ajettu Kawasaki Z 800e oli kuohittu näin, eikä ratkaisua voi parhaalla tahdollakaan ylistää.
Toinen ja selvästi toimivampi vaihtoehto on suitsia kone erillisen ohjelmakartan avulla. Kun moottoriin ajetaan siihen varta vasten tarkoitettu rajoitus-softa, on sen toiminta vajaatehoillakin varsin mallikasta. Koeajettu Ninja oli rajoitettu tällä tavalla ja meno tehoreservin vajavaisuudesta huolimatta jouhevaa.
Tuntuu ihan moottoripyörältä
Vaikka voimaa on molemmissa vaihtoehdoissa saman verran, on softalla rajoitetun moottorin toiminta ja sen myötä myöskin ajotunnelma hyvin erilainen. Mylly kiertää ongelmitta punarajalle asti, ja pyörällä uskaltaa lähteä ohituksiinkin ilman pelkoa välittömästä koneen (ja kuskin) hengen salpautumisesta. Vaihteistosta toki joutuu tällöin pudottamaan pari kolmekin pykälää pienemmälle, mutta tässä ratkaisussa kierrosten käytöstä on jotain hyötyäkin.
Varsinaista voiman tunnetta kuohittu kone ei tarjoa missään vaiheessa, mutta toimivaa käytettävyyttä kuitenkin. Kun Ninjan palauttaa täysitehoiseksi, muuttuu pelin henki kertaheitolla. Vapaana kiekuva twini on kokoisekseen tehokkaan tuntuinen ja jaksaa innostaa kokeneempaakin kuskia, joten isomman pyörän hankinta ei välttämättä heti tule ajankohtaiseksi.
Muuttaminen täystehoiseksi maksaa merkkiliikkeessä muutaman saturaisen, jolloin mukaan kuuluu myös tarvittava muutoskatsastus. Hinnastaan huolimatta tämä jälkimmäinen vaihtoehto on näistä kahdesta ehdottomasti parempi.
Urheilullinen lähinnä ulkonäöltään
Ninjan selkään istuessa huomaa sen sporttisen ulkonäön johtavan harhaan. Ajoasento ei ole läheskään niin urheilullinen, kun ulkomuoto antaisi olettaa. Clip-on-ohjaustangon sijaan Ninjassa on kunnon stonga, joka yhdessä matalan satulan kanssa tekee ajoasennosta ryhdikkään mukavan.
790 mm satulakorkeus ja kapea runko varmistavat, että lyhyempikin kuski saa jalat maahan tukevasti. Kolikon kääntöpuolella, pitkäjalkainen kokee Ninjan helposti liian matalaksi. Kun kintut nostaa jalkatapeille, muodostuu polvikulmasta väkisinkin jyrkkä, mikä taas verottaa matkustusmukavuutta pidemmillä siirtymillä.
Tankattuna 193 kiloa painava Ninja on käsiteltävyydeltään äärimmäisen helppo. Valmistajan mukaan uusi Trellis-putkirunko painaa vain 15 kiloa, eli pyörän keveään käsiteltävyyteen on kiinnitetty huomiota ihan alusta asti. Pyörän liikuttelu onnistuu tottumattomalta sujuvasti hitaassa kaupunkipyörityksessä.
Starttinapin painallus herättää twinin putputtamaan keväiseen iltaan. Ääni on tyhjäkäynnillä maltillinen ja joku saattaisi kaivata mölyyn enemmän maskuliinisuutta. Kierrosten noustessa tilanne kohenee hieman ja 10 000 kierroksen punarajan lähestyessä käynti muuttuu ujeltavaksi imuäänten suosiollisella säestyksellä. Lisävarustelistalta löytyy avarampia vaimentimia niille, jotka toivovat twiniltään korskeampaa karjuntaa.
Voimalinjassa jouheva tuntuma
Jouheva liikkeellelähtö vaatii jonkin verran kierroksia, jotta kone ei nyykähdä. Toisaalta Ninjan kytkin omaa vallan erinomaisen tuntuman, joka yhdessä täsmällisesti toimivan vaihteiston kanssa tekee liikkeellelähdöistä ja ”kepittämisestä” hyvin helppoa.
Kun pyörän on saanut liikkeelle, mylly vetää tasaisesti noin 3000 kierroksesta eteenpäin kymppitonnin punarajalle saakka. Pikku-Ninjan mittaristo on hyvin samankaltainen kuin isommissakin malleissa ja siitä löytyy kaikki tarvittava tieto, myös vaihdenäyttö sekä vaihtovalo.
Jousitus on lähtökohtaisesti pehmeän puoleinen. Säätöjä ei etupampuista löydy, takana voi muokata ainoastaan esijännitystä. Rotevamman kuskin kyseessä ollessa jousta kannattaa heti ensi alkuun kiristää, tehdasasetuksissa perä painuu turhan syvälle.
Normaalissa ajossa alusta on ennen kaikkea mukava, kovemmassa vauhdissa jämäkkyyttä alkaa kaipaamaan lisää. Pehmeydestä huolimatta Ninja käyttäytyy tiukassakin kaarteenotossa rauhallisesti ja vauhtivaroihin nähden jousituksen toiminta on hyvin linjassa. Myös jarrut antavat positiivisen vaikutelman. Jarrukahvasta saa 300-millisiin levyihin hyvän tuntuman, eikä vaadi liikaa puristusvoimaa.
Kawasaki Ninja 650 täyttää kirkkaasti ne kriteerit, mitä aloitteleva motoristi pyörältään voi odottaa. Sporttinen ja nykyaikainen ulkokuori, sivistynyt käytös sekä käytön kaikinpuolinen helppous ovat ne elementit, joiden avulla moottoripyöräilyn perimmäisestä ideasta saa helposti kiinni, jopa 35 kilowattisenakin. Toisaalta, jos käyttöpyörältään ei odota 1000-kuutioisen loputonta tehoa tai aivan viimeisimpiä teknisiä hienouksia, palvelee Ninja 650 mainiosti vähän kokeneempaakin konkaria.
Sami Puskala
Kehuja: ulkonäkö, käytön helppous, moottorin toiminta kuristettunakin
Parantamisen varaa: tiukka polvikulma, turhan pehmeä jousitus
