Heti ensi metrien jälkeen huomio kiinnittyy Speedfight3-mopon vakaaseen ja jämäkkään käyttäytymiseen.
Liikkeelle lähdettäessä pitää kaasua kiertää reilusti, jotta kierrokset nousevat lukemiin 5 000 r/min. Silloin variaattori kytkeytyy ja liikkeelle lähtö on tasaista. Kiihtyvyys on todella terävä, ja tehoa on riittävästi myös kaksin ajettaessa.
Kaksitahtisen moottorin äänet kulkeutuvat kuljettajan korviin. Tutut siniset kaksitahtipöllähdykset pakoputken päässä ovat vähäiset moottorin lämmittyä käyntilämpimyyteen.
Jousitus on pintakova, siitä puuttuu alkuherkkyys. Yksin ajettaessa kovuus tuntuu niin ohjauksessa kuin istuimessakin, toisaalta jousitus ei pohjaa edes matkustajan kanssa ajettaessa.
Pysäköitäessä jää kaipaamaan sivuseisontatukea, vaikka Speedfightin asettaminen keskiseisontatuelle ei olekaan vaikeaa. Kokonaispainoa mopolle kertyy tankattuna 110 kg.
Peugeot osoittautui varmatoimiseksi mopoksi; 6 000 testikilometrien aikana se ei jättänyt kertaakaan tielle.
Vuosien saatossa kustannukset, varsinkin öljytuotteiden osalta, ovat nousseet. Kun tämän ottaa huomioon, aiemmin testaamamme kiinalaisen halpamopon, Fuden ja Peugeotin kulut ovat kutakuinkin samaa luokkaa.
Kuluja nostavat erityisesti mopojen tiheät huoltovälit.
Peugeot on kuitenkin luotettavampi kulkija; se ei ole vaatinut 6 000 km:n aikana huoltojen lisäksi muuta kuin bensaa tankkiin ja silloin tällöin kaksitahtiöljyn lisäystä säiliöön.
Tiivistelmä TM:n 8/2012 artikkelista
Osta ja lue koko juttu TMnetistä »